Miksi sama ympäristö ei ole kaikille samanlainen?

Ihmisen toimintakyky ei synny vain ihmisen, tilanteen ja ympäristön vuorovaikutuksesta - sama ympäristö voi tukea yhtä ja kuormittaa toista.

Miksi sama ympäristö ei ole kaikille samanlainen?

Kaksi ihmistä voi olla samassa tilassa, osallistua samaan tilanteeseen ja kohdata näennäisesti samat vaatimukset - silti heidän kokemuksensa, kuormituksensa ja mahdollisuutensa toimia tilanteessa voivat olla hyvin erilaiset. Tämä ei tarkoita, että toinen olisi lähtökohtaisesti vahvempi, motivoituneempi tai kyvykkäämpi kuin toinen, vaan se kertoo siitä, että ympäristö ei vaikuta kaikkiin ihmisiin samalla tavalla.

Ihmisen toimintakyky ei synny tyhjiössä. Se rakentuu ihmisen, hänen senhetkisten voimavarojensa, tilanteen vaatimusten ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Siksi sama ympäristö ei todellisuudessa ole kaikille sama.

Ympäristö ei ole vain fyysinen tila

Kun puhumme ympäristöstä, ajattelemme helposti rakennusta, huonetta tai muuta fyysistä paikkaa. Ihmisen toimintaan vaikuttava ympäristö on kuitenkin paljon laajempi kokonaisuus. Siihen kuuluvat myös tilanteen toimintatavat, vaatimukset, vuorovaikutus, ilmapiiri, rakenteet, odotukset ja mahdollisuus osallistua omista lähtökohdista käsin.

Ympäristö voi vahvistaa ihmisen mahdollisuuksia käyttää osaamistaan. Toisessa tilanteessa se voi vaikeuttaa samojen taitojen käyttämistä. Tämän vuoksi toimintakykyä ei ole tarkoituksenmukaista tarkastella vain yksilön pysyvänä ominaisuutena.

Yksilöllisyys ei ole poikkeus

Ihmiset eroavat toisistaan siinä, miten he vastaanottavat, käsittelevät ja jäsentävät ympäristöstä tulevaa tietoa. Erot eivät koske vain neurokirjon ihmisiä, vaikka heidän kohdallaan ympäristön ja yksilöllisten tarpeiden yhteensopivuuden merkitys voi korostua. Kaikkien ihmisten toimintakyky muodostuu yksilöllisesti. Silti monet ympäristöt rakennetaan edelleen oletukselle keskivertoihmisestä: siitä, että samat olosuhteet, toimintatavat ja vaatimukset sopisivat suunnilleen kaikille.

Todellisuudessa tällaista yhtä keskivertohermostoa tai kaikille samanlaista toimintaympäristöä ei ole. Yhdenvertaisuus ei siksi aina tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan täsmälleen samaa. Se tarkoittaa, että jokaisella on mahdollisuus osallistua, oppia ja toimia mahdollisimman saavutettavalla tavalla.

Helppo ympäristö yhdelle voi olla vaativa toiselle

Ympäristön sopivuutta arvioidaan helposti omasta kokemuksesta käsin. Jos pystymme itse työskentelemään, osallistumaan tai keskittymään jossakin tilanteessa, voimme huomaamattamme olettaa, ettei ympäristössä ole mitään erityisen vaativaa. Tämä päätelmä ei kuitenkaan huomioi ihmisten välistä yksilöllisyyttä.

Ympäristön kuormittavuus ei ole pelkästään ympäristön muuttumaton ominaisuus. Se syntyy aina suhteessa siihen, kuka ympäristössä toimii, millaisessa tilanteessa hän on ja mitä häneltä juuri silloin edellytetään. Tämän ymmärtäminen auttaa luopumaan vertailusta:

“Muutkin pystyvät toimimaan tässä ympäristössä.”

Se, että jokin ympäristö sopii monelle, ei osoita sen sopivan kaikille.

Katse ihmisestä myös ympäristöön

Kun ihminen ei pysty toimimaan odotetulla tavalla, huomio kohdistuu usein ensimmäiseksi häneen. Pohdimme hänen taitojaan, motivaatiotaan, asennettaan tai kykyään sopeutua. Neuromielen näkökulma ei poista yksilön taitojen ja tuen tarpeiden merkitystä. Se tuo niiden rinnalle toisen, yhtä tärkeän tarkastelukohteen:

Miten ympäristö mahdollistaa tai vaikeuttaa tämän ihmisen toimintaa?

Kysymys muuttaa näkökulmaa olennaisesti. Haaste ei ole enää automaattisesti vain ihmisessä. Se voi syntyä myös ihmisen tarpeiden ja ympäristön vaatimusten välisestä yhteensopimattomuudesta.

Tämä ajattelutapa on tärkeä kasvatuksessa, opetuksessa, työelämässä, kuntoutuksessa, palveluissa ja yhteiskunnallisessa suunnittelussa. Se siirtää vastuuta yksittäiseltä ihmiseltä myös niille rakenteille ja yhteisöille, joiden keskellä hänen odotetaan toimivan.

Ympäristön ymmärtäminen ehkäisee virhetulkintoja

Kun ympäristön vaikutusta ei huomioida, saatamme tulkita tilanteen yksinomaan ihmisen ominaisuudeksi. Silloin vaikeus osallistua voi näyttäytyä haluttomuutena, vaihteleva toimintakyky voidaan tulkita yrittämisen puutteeksi ja tuen tarve voi näyttää siltä, että ihmisen pitäisi vain harjoitella enemmän sopeutumista. Ihmisen toimintakyky ei kuitenkaan ole sama kaikissa ympäristöissä ja kaikissa tilanteissa.

Ihminen voi käyttää osaamistaan siellä, missä ympäristön vaatimukset ja hänen käytettävissään olevat voimavaransa kohtaavat riittävän hyvin. Toisessa ympäristössä pääsy samoihin taitoihin voi vaikeutua. Tämä ei tee hänen osaamisestaan vähemmän todellista - se kertoo toimintakyvyn tilannesidonnaisuudesta.

Tavoitteena ei ole täysin vaatimukseton ympäristö

Ympäristölähtöinen tarkastelu ei tarkoita, että elämästä pitäisi poistaa kaikki vaatimukset, muutokset tai epämukavuus. Se ei myöskään tarkoita, että ympäristö voitaisiin rakentaa jokaisessa tilanteessa kaikille täydelliseksi. Tavoitteena on ymmärtää, ettei ihmisen vaikeuksia pidä automaattisesti selittää vain hänen ominaisuuksillaan. Kun myös ympäristön osuus huomioidaan, voimme arvioida oikeudenmukaisemmin, millaisia mahdollisuuksia ihmisellä todellisuudessa on osallistua ja käyttää kykyjään.

Neurosensitiivinen ympäristö tunnistaa erilaisuuden

Neurosensitiivisyys tarkoittaa Neuromielen ajattelussa sitä, että ihmisten neurologinen, kokemuksellinen ja toiminnallinen yksilöllisyys otetaan vakavasti. Ihmistä ei nähdä ongelmana, joka pitäisi saada sopimaan muuttumattomaan ympäristöön. Sen sijaan tarkastellaan ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta.

Tämä näkökulma voi muuttaa sekä kohtaamista että rakenteita. Se auttaa rakentamaan yhteisöjä, joissa yksilöllisiä tarpeita ei nähdä erityiskohteluna vaan osana saavutettavaa ja yhdenvertaista toimintaa.

Miksi tämän ymmärtäminen on tärkeää?

Koska ympäristön vaikutuksen tunnistaminen:

vähentää ihmisen ominaisuuksiin kohdistuvia virhetulkintoja
auttaa ymmärtämään toimintakyvyn vaihtelua
vahvistaa yhdenvertaisuutta ja osallisuutta
laajentaa tarkastelua yksilöstä myös ympäristöön
auttaa näkemään, että sama ratkaisu ei palvele kaikkia samalla tavalla.

Kaikkein olennaisinta on kuitenkin ajattelutavan muutos. Sen sijaan, että kysymme vain: “Miten ihminen saadaan sopeutumaan tähän ympäristöön?” voimme kysyä myös:“Miten ympäristö voisi mahdollistaa tämän ihmisen toiminnan paremmin?”

Sama ympäristö ei ole kaikille sama, koska ihmiset eivät ole samanlaisia. Juuri siksi saavutettava ympäristö ei synny yhdenmukaisuudesta. Se syntyy siitä, että erilaisuus otetaan huomioon jo silloin, kun toimintaa, opetusta, palveluja ja työyhteisöjä rakennetaan.

Lähteet ja lisälukeminen;

World Health Organization. International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF).

Yano, K. & Oishi, K. (2024). Individual differences in environmental sensitivity. Scientific Reports.

Kategoriat: : Hermosto ja säätely