Mitä hermoston säätely tarkoittaa?

Hermoston säätely vaikuttaa vireystilaan, tunteisiin, ajatteluun ja toimintaan. Lue, mitä säätely tarkoittaa ja miten se näkyy arjessa.

Mitä hermoston säätely tarkoittaa?

Hermoston säätely on kehon ja aivojen jatkuvaa mukautumista sisäisiin ja ulkoisiin vaatimuksiin. Sen avulla vireystila, huomio, tunteet ja kehon toiminta muuttuvat tilanteen mukaan.

Säätely ei tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi olla koko ajan rauhallinen. Hyvin toimiva hermosto pystyy aktivoitumaan silloin, kun tarvitaan energiaa ja valppautta, sekä rauhoittumaan, kun tilanne on ohi. Olennaista on joustavuus: kyky siirtyä tilanteesta ja vireystilasta toiseen sekä palautua kuormituksesta.

Hermosto mukautuu jatkuvasti

Ihmisen hermosto vastaanottaa jatkuvasti tietoa sekä kehon sisältä että ympäristöstä. Aivot yhdistävät muun muassa aistihavaintoja, kehollisia tuntemuksia, muistoja, tunteita ja tilanteeseen liittyviä odotuksia.

Näiden tietojen perusteella elimistö säätelee esimerkiksi:

sydämen sykettä ja verenkiertoa
hengitystä
ruoansulatusta
lihasjännitystä
valppautta ja vireystilaa
tarkkaavuutta
tunteiden voimakkuutta
toimintavalmiutta.

Suuri osa tästä säätelystä tapahtuu automaattisesti ilman tietoista päätöstä.

Autonominen hermosto säätelee kehon toimintavalmiutta

Autonominen hermosto osallistuu tahdosta riippumattomien elintoimintojen säätelyyn. Siihen kuuluvat sympaattinen, parasympaattinen ja enteerinen eli suoliston hermosto.

Sympaattisen hermoston toiminta tukee aktivoitumista ja lisää elimistön valmiutta toimia. Sitä tarvitaan esimerkiksi liikkumisessa, keskittymisessä, uuden kohtaamisessa ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa.

Parasympaattinen hermosto osallistuu muun muassa palautumiseen, energiavarojen täydentämiseen ja ruoansulatuksen säätelyyn.

Nämä järjestelmät eivät ole yksinkertaisia päälle–pois-kytkimiä eivätkä toistensa vihollisia. Molempia tarvitaan, ja niiden toiminta vaihtelee eri elimissä ja tilanteissa. Tavoitteena ei siis ole sympaattisen aktivaation poistaminen, vaan tilanteeseen sopiva ja joustava säätely.

Vireystila vaikuttaa siihen, mihin pystymme

Vireystila kuvaa kehon ja mielen aktivaation tasoa. Sen vaihtelu kuuluu normaaliin elämään.

Sopivassa vireystilassa ihminen pystyy yleensä käyttämään ajatteluaan, suuntaamaan tarkkaavuuttaan, olemaan vuorovaikutuksessa ja mukauttamaan toimintaansa tilanteen vaatimuksiin.

Voimakas tai pitkään jatkuva kuormitus voi puolestaan kaventaa käytettävissä olevia voimavaroja. Tällöin työmuisti, tarkkaavuuden ohjaaminen, joustava ajattelu ja impulssien hallinta voivat vaikeutua. Tämä voi näkyä esimerkiksi levottomuutena, ärtyneisyytenä, vetäytymisenä, jähmettymisenä, keskittymisvaikeuksina tai tavallista voimakkaampina tunnereaktioina.

Kyse ei aina ole motivaation tai yrittämisen puutteesta. Ihmisellä voi olla osaamista, jota hän ei kuormittuneessa tilassa pysty käyttämään täydellä tavalla.

Säätely on muutakin kuin itsesäätelyä

Itsesäätelyllä tarkoitetaan kykyä ohjata omaa tarkkaavuutta, tunteita ja toimintaa tilanteen tavoitteiden mukaisesti. Se kehittyy vähitellen ja rakentuu biologisten ominaisuuksien, kokemusten, ympäristön ja vuorovaikutuksen yhteisvaikutuksesta.

Säätely ei kuitenkaan ole vain yksilön sisäinen taito. Ihmiset vaikuttavat jatkuvasti toistensa tunnetiloihin, toimintaan ja fysiologiseen aktivoitumiseen. Tätä kutsutaan yhteissäätelyksi.

Rauhallinen läsnäolo, ennakoitava toiminta, selkeä puhe, hyväksyvä kohtaaminen ja toisen tarpeisiin vastaaminen voivat helpottaa säätelyä. Vastaavasti kiire, epävarmuus, ristiriitaisuus tai kokemus turvattomuudesta voivat lisätä kuormitusta.

Erityisesti lapsen säätelytaidot rakentuvat pitkään turvallisten aikuisten tarjoaman yhteissäätelyn varaan. Myös aikuiset tarvitsevat yhteissäätelyä: toimiva vuorovaikutus ja turvalliset ihmissuhteet tukevat hermoston joustavuutta koko elämän ajan.

Miksi sama tilanne kuormittaa ihmisiä eri tavoin?

Hermoston reagointi on yksilöllistä. Siihen vaikuttavat muun muassa:

synnynnäiset temperamentti- ja herkkyyserot
aiemmat kokemukset
unen, ravinnon ja palautumisen määrä
terveydentila ja kipu
aistiympäristö
tilanteen ennakoitavuus
koettu turvallisuus
käytettävissä oleva tuki
vaatimusten ja voimavarojen välinen suhde.

Sama ympäristö voi siksi tuntua yhdestä sopivan aktivoivalta ja toisesta voimakkaasti kuormittavalta. Säätelyn vaikeuksia ei tule tulkita automaattisesti tahalliseksi käyttäytymiseksi, heikoksi asenteeksi tai puutteelliseksi itsekuriksi.

Mikä voi tukea hermoston säätelyä?

Kaikki keinot eivät sovi kaikille. Olennaista on tunnistaa, millainen tuki auttaa juuri kyseistä ihmistä ja kyseisessä tilanteessa.

Säätelyä voivat tukea esimerkiksi:

riittävä uni, ravinto ja palautuminen
arjen ennakoitavuus ja selkeä rakenne
vaatimusten kohtuullistaminen kuormituksen aikana
rauhallinen ja arvostava vuorovaikutus
mahdollisuus taukoihin ja omaan tilaan
aistiympäristön muokkaaminen
turvallinen liike ja kehollinen toiminta
hengityksen luonnollinen rauhoittaminen ilman pakottamista
musiikki, rytmi tai hiljaisuus yksilöllisen tarpeen mukaan
tunteiden ja kehollisten viestien tunnistamisen harjoittelu
toisen ihmisen tarjoama yhteissäätely.

Säätelyn tukeminen ei tarkoita kaikkien vaatimusten tai epämukavien tunteiden poistamista. Tarkoitus on rakentaa olosuhteita, joissa ihminen pystyy kohtaamaan tilanteen ilman, että hänen toimintakykynsä ylittyy jatkuvasti.

Kolme tärkeintä asiaa

Hermoston säätely on jatkuvaa mukautumista, ei pysyvää rauhallisuuden tilaa.
Käyttäytyminen kertoo usein myös vireystilasta, kuormituksesta ja käytettävissä olevista säätelykeinoista.
Säätelyä voidaan tukea sekä yksilön omilla keinoilla että muokkaamalla ympäristöä ja vuorovaikutusta.

Kun ymmärrämme hermoston säätelyä, voimme tarkastella ihmisen toimintaa pintaa syvemmältä. Kysymys ei ole vain siitä, mitä ihminen tekee, vaan myös siitä, millaisessa tilassa hänen hermostonsa yrittää selviytyä, mukautua ja toimia.

Lähteet ja lisälukeminen

Waxenbaum, J. A., Reddy, V. & Varacallo, M. Anatomy, Autonomic Nervous System. StatPearls Publishing.

Girotti, M. ym. Prefrontal cortex executive processes affected by stress in health and disease. Progress in Neuro-Psychopharmacology and Biological Psychiatry.

Shields, G. S., Sazma, M. A. & Yonelinas, A. P. The effects of acute stress on core executive functions: A meta-analysis and comparison with cortisol. Neuroscience & Biobehavioral Reviews.

Bornstein, M. H. ym. Coregulation: A multilevel approach via biology and behavior. Development and Psychopathology.

Kategoriat: : Hermosto ja säätely