ADHD-diagnoosi ei kerro, kuka ihminen on
Neuromieli 
ADHD-diagnoosi ei yksin kerro tuen tarpeista. Neuroprofiili, säätelyprofiili, neuroherkkyys ja ympäristö auttavat ymmärtämään yksilöllisyyttä.
Eikä se yksin kerro, millaista tukea hän tarvitsee.
Näin ADHD-viikolla on tärkeää nostaa esiin näkökulma, joka jää edelleen liian usein diagnoosien, oirekuvausten ja tukitoimien varjoon.
Diagnoosi voi auttaa tunnistamaan ja ymmärtämään tiettyjä piirteitä ja vaikeuksia, mutta se ei ole kuitenkaan yksilöllinen kuvaus ihmisestä. Eri yksilöillä voi olla sama diagnoosi, mutta täysin erilaiset vahvuudet, herkkyydet, voimavarat, kuormitustekijät ja tuen tarpeet.
Jotkut tarvitsevat enemmän ennakoitavuutta, toiset joustavuutta. Jotkut kuormittuvat aistiärsykkeistä, toiset kaipaavat niitä säädelläkseen vireystilaansa. Jotkut tarvitsevat rauhaa keskittyäkseen, toiset liikettä ja vuorovaikutusta - Eikä kyse ole vain siitä, mitä ihminen osaa tai ei osaa.
Kyse on myös siitä, mitä toimiminen, oppiminen, osallistuminen ja arjessa selviytyminen heiltä vaativat.
Neuromielen ajattelussa ihmisen yksilöllisyyttä tarkastellaan kolmen toisiinsa kietoutuvan ulottuvuuden kautta:
Neuroprofiili tekee näkyväksi yksilöllisiä tapoja havaita, käsitellä tietoa, ajatella, oppia ja toimia.
Säätelyprofiili auttaa ymmärtämään hermoston vireystilan, kuormittumisen, säätelyn ja palautumisen yksilöllisyyttä.
Neuroherkkyys kuvaa herkkyyttä havaita ja kokea niin ympäristön ärsykkeitä kuin oman kehon sisäisiä viestejä.
Nämä eivät ole diagnooseja eivätkä ihmisiä luokittelevia lokeroita - ne ovat näkökulmia yksilöllisyyden ymmärtämiseen. Sekään ei kuitenkaan vielä riitä, sillä ihmisen hyvinvointi ei rakennu vain hänen yksilöllisistä ominaisuuksistaan - se rakentuu myös suhteessa ympäristöön, vuorovaikutukseen ja arjen rakenteisiin.
Neuromielessä tätä kokonaisuutta tarkastellaan resonanssin kautta: miten yksilön tarpeet, ympäristön vaatimukset ja vuorovaikutus kohtaavat. Kun ne tukevat toisiaan, ihmisen voimavaroille, osallisuudelle, oppimiselle ja hyvinvoinnille syntyy paremmat edellytykset. Kun ne eivät kohtaa, kuormitus voi kasvaa silloinkin, kun ihminen näyttää ulospäin selviytyvän hyvin. Siksi pelkkä suoriutuminen ei ole hyvinvoinnin mittari.
Ihminen voi onnistua, mutta ilman tukea, onnistuminen voi vaatia kohtuuttomasti voimavaroja ja heikentää huomattavasti arjen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siksi tuen tarkoitus ei ole vain saada ihminen selviytymään ympäristön vaatimuksista, vaan sen tulee myös mahdollistaa arki, jossa hänen ei tarvitse jatkuvasti ylittää omia voimavarojaan.
Aidosti yksilöllinen tuki ei siis synny pelkästään diagnoosin perusteella. Se rakentuu ihmisen tuntemisesta, hänen kokemustensa kuulemisesta sekä yksilöllisten tarpeiden ja ympäristön yhteensovittamisesta. Ja tämä koskee jokaista lasta, nuorta ja aikuista – ilman diagnoosia ja diagnoosista riippumatta.
Neuromieli edistää neuroaffirmatiivista, vahvuusperustaista ja neurosensitiivistä ajattelua, jossa neuromoninaisuus ymmärretään osaksi ihmisyyden luonnollista ja inhimillistä moninaisuutta.
Tavoitteena ei ole yhdenmukaistaa ihmisiä eikä vain opettaa heitä sopeutumaan - Tavoitteena on rakentaa sellaisia kasvu-, oppimis-, työ- ja elinympäristöjä, joissa yksilöllisyys voidaan aidosti huomioida ja joissa hyvinvointi ei edellytä jatkuvaa itsensä muuttamista.
Sama diagnoosi ei tarkoita samanlaista ihmistä, eikä diagnoosin puuttuminen tarkoita, ettei yksilöllisiä tarpeita olisi.
Kirjoittanut Heidi Tapaninaho, kasvatustieteen maisteri, psykiatrinen sairaanhoitaja sekä Neuromielen perustaja ja kehittäjä
NEUROMIELI – OIKEUS OLLA OMA ITSENSÄ.
Neuromieli | Neurosensitiivisen ajattelun, oppimisen ja hyvinvoinnin asiantuntijayritys
Kategoriat: : Neuromieli
