Mikä Neuromieli on – ja miksi ihmistä on ymmärrettävä näkyvää käyttäytymistä syvemmältä?

Neuromieli auttaa ymmärtämään oppimista, käyttäytymistä, kuormitusta ja toimintakykyä pintaa syvemmältä.

Neuromieli auttaa tarkastelemaan oppimista, käyttäytymistä, kuormittumista ja toimintakykyä pintaa syvemmältä. Sen lähtökohtana on, että ihminen ei ole vain se, mitä ulospäin näkyy. Kun ymmärrämme paremmin yksilöllisiä ominaisuuksia, ympäristön vaikutuksia, hermoston toimintaa, aiempia kokemuksia ja vuorovaikutusta, voimme myös löytää toimivampia tapoja opettaa, kohdata, tukea ja johtaa.

Kun näkyvä käyttäytyminen ei kerro kaikkea

Ihmisen toiminnasta tehdään helposti nopeita päätelmiä. Levottomuus voidaan tulkita välinpitämättömyydeksi, vetäytyminen motivaation puutteeksi, hidas työskentely yrittämättömyydeksi ja kuormittuneen työntekijän vaikeudet puutteellisiksi palautumistaidoiksi.

Näkyvä käyttäytyminen on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Sen taustalla voivat vaikuttaa samanaikaisesti esimerkiksi tehtävän vaativuus, vireystila, aistiympäristö, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen edellytykset, oppimisen vaikeudet, aiemmat kokemukset, sosiaalinen tilanne, epäselvät odotukset tai käytettävissä olevien voimavarojen vähäisyys.

Samankaltainen käyttäytyminen voi syntyä eri ihmisillä eri syistä. Vastaavasti sama tilanne voi olla yhdelle innostava, toiselle kuormittava ja kolmannelle lähes mahdoton. Siksi ulkoisesta toiminnasta ei voida päätellä yksiselitteisesti ihmisen sisäistä tilaa, motivaatiota tai tarkoitusta.

Neuromielen keskeinen ajatus on siirtää tarkastelua kysymyksestä “Miksi ihminen ei vain toimi kuten pitäisi?” kysymyksiin:

Mikä tekee tästä tilanteesta vaikean?
Mitkä tekijät tukevat tai heikentävät toimintakykyä juuri nyt?
Mitä ympäristössä, vuorovaikutuksessa tai toimintatavassa voidaan muuttaa?
Millainen tuki auttaisi ihmistä osallistumaan ja käyttämään omaa osaamistaan?

Tarkoituksena ei ole selittää kaikkea käyttäytymistä hyväksyttäväksi tai poistaa ihmisen vastuuta. Tarkoituksena on löytää muutoksen kannalta olennaiset tekijät. Kestäviä ratkaisuja on vaikea rakentaa, jos toiminnan taustalla olevia tarpeita, esteitä ja voimavaroja ei tunnisteta.

Ihminen on biologinen, psykologinen ja sosiaalinen kokonaisuus

Oppiminen, tunteet, käyttäytyminen ja toimintakyky muodostuvat useiden toisiinsa vaikuttavien tekijöiden kokonaisuutena. Siihen kuuluvat kehon fysiologinen tila, hermoston toiminta, kognitiiviset valmiudet, psykologiset kokemukset, oppimishistoria, ihmissuhteet, kulttuuri sekä ympäristön rakenteet ja vaatimukset.

Yhtä aivoaluetta, hormonia, välittäjäainetta tai hermoston osaa ei voida käyttää ihmisen kokemuksen tai käyttäytymisen yksinkertaisena selityksenä. Aivot ja muu keho toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Myös merkitykset, odotukset, aiemmat kokemukset ja sosiaalinen tilanne vaikuttavat siihen, miten ihminen tulkitsee tilanteen ja pystyy siinä toimimaan.

Neuromielen lähestymistavassa biologinen tieto ei syrjäytä psykologista, sosiaalista tai pedagogista ymmärrystä. Se täydentää niitä. Tavoitteena on muodostaa riittävän laaja kokonaiskuva, jotta ihmistä ei määritellä yhden ominaisuuden, diagnoosin tai vaikeuden perusteella.

Mitä neurosensitiivisyys tarkoittaa?

Neuromielen visiona on neurosensitiivisempi yhteiskunta. Neurosensitiivisyydellä tarkoitetaan tässä hermostollisen, neurokognitiivisen, sensorisen ja psykologisen yksilöllisyyden tunnistamista ja huomioimista.

Neurosensitiivinen toimintatapa ei oleta, että yksi ympäristö tai toimintamalli sopisi kaikille. Sen sijaan tarkastellaan, millaisia osallistumisen, oppimisen ja työskentelyn edellytyksiä erilaiset ihmiset tarvitsevat.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:

ennakoitavampia rakenteita ja selkeämpiä ohjeita
vaihtoehtoisia tapoja osallistua ja osoittaa osaamista
aistiympäristön kuormittavuuden huomioimista
riittäviä siirtymä- ja palautumishetkiä
yksilöllisiä pedagogisia ratkaisuja
turvallista ja arvostavaa vuorovaikutusta
mahdollisuutta vaikuttaa omaa työtä tai opiskelua koskeviin ratkaisuihin
työn vaatimusten ja käytettävissä olevien voimavarojen tarkastelua.

Neurosensitiivisyys ei tarkoita vaatimusten poistamista, vaikeuksien kieltämistä tai sitä, että kaikki ratkaisut olisivat aina mahdollisia. Se tarkoittaa harkintaa: ovatko asetetut vaatimukset tarkoituksenmukaisia, ymmärrettäviä ja saavutettavia, ja onko ihmisellä riittävät edellytykset vastata niihin?

Kun ympäristöä muokataan toimivammaksi, hyöty ei yleensä rajaudu vain yhteen ihmiseen. Selkeys, ennakoitavuus, saavutettavuus ja turvallisempi vuorovaikutus voivat vahvistaa koko ryhmän tai työyhteisön toimintaa.

Hermoston toiminta osana kokonaisuutta

Hermoston toiminta on yksi Neuromielen keskeisistä sisältöalueista, mutta sitä ei käytetä kaiken kattavana selitysmallina.

Autonominen hermosto osallistuu muun muassa elimistön sisäisen tasapainon, verenkierron, hengityksen, ruoansulatuksen, energiankäytön, valpastumisen ja palautumisen säätelyyn. Sen sympaattinen ja parasympaattinen osa eivät ole yksinkertaisesti “paha stressijärjestelmä” ja “hyvä rauhoittumisjärjestelmä”. Molemmat ovat välttämättömiä, ja niiden vaikutukset vaihtelevat tilanteen sekä kohde-elimen mukaan.

Ihmisen fysiologinen tila voi vaikuttaa siihen, kuinka helposti hän suuntaa tarkkaavuuttaan, käsittelee tietoa, sietää aistiärsykkeitä, aloittaa toimintaa tai palautuu kuormituksesta. Yhteydet eivät kuitenkaan ole yksisuuntaisia. Ajatukset, tunteet, käyttäytyminen, ympäristö ja vuorovaikutus vaikuttavat puolestaan kehon fysiologisiin prosesseihin.

Siksi Neuromielessä puhutaan säätelystä, mukautumisesta, mobilisaatiosta, palautumisesta ja fysiologisesta joustavuudesta. Tarkoituksena ei ole tavoitella jatkuvaa rauhallisuutta. Toimiva hermosto kykenee aktivoitumaan tilanteen vaatimalla tavalla ja palaamaan kuormituksen jälkeen kohti tasapainoa.

Hermostoa koskevan tiedon tehtävänä on lisätä ymmärrystä ja vaihtoehtoja, ei tuottaa uusia leimoja. Ihmisen sisäistä tilaa ei voida päätellä varmasti yhdestä eleestä, ilmeestä tai käyttäytymistavasta.

Yhdenvertaisuus ei tarkoita kaikille samaa

Neuromielen toimintaa ohjaavat yhdenvertaisuus, osallisuus, vahvuusperustaisuus ja oikeus olla oma itsensä.

Yhdenvertaisuus ei toteudu aina tarjoamalla kaikille täsmälleen samaa. Ihmiset lähtevät eri tilanteista ja tarvitsevat erilaisia välineitä voidakseen osallistua. Yhdelle riittää yhteinen ohje, toinen tarvitsee sen kirjallisena ja kolmas konkreettiseksi työvaiheiksi jaettuna. Yksi keskittyy parhaiten hiljaisuudessa, toinen tarvitsee liikkumista ja kolmas hyötyy mahdollisuudesta työskennellä yhdessä toisen kanssa.

Osallisuus tarkoittaa enemmän kuin paikalla olemista. Se syntyy kokemuksesta, että ihminen kuuluu yhteisöön, tulee kuulluksi ja voi vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Vahvuusperustaisuus puolestaan ei tarkoita vaikeuksien kaunistelua. Se tarkoittaa, ettei ihminen typisty vaikeuksiinsa. Tuen tarpeiden rinnalla tunnistetaan hänen kykynsä, kiinnostuksen kohteensa, voimavaransa ja onnistumisen edellytyksensä.

Neuroaffirmatiivinen lähestymistapa tunnistaa neurologisen ja neurokognitiivisen vaihtelun osaksi ihmisyyttä. Samalla se ottaa vakavasti ne vaikeudet, toimintarajoitteet ja tuen tarpeet, joita ihmisellä voi olla. Hyväksyntä ja tarkoituksenmukainen tuki eivät ole toistensa vastakohtia.

Neuromieli kouluissa ja oppilaitoksissa

Koulussa näkyvän käyttäytymisen taakse katsominen voi muuttaa ratkaisevasti sitä, millaista tukea oppilas saa.

Jos oppilaan vaikeus tulkitaan vain haluttomuudeksi, tukikeinoksi voidaan valita vaatimusten lisääminen. Jos tilanteessa tunnistetaan esimerkiksi lukemisen, matematiikan, motorisen oppimisen tai hahmottamisen vaikeus, tarkkaavuuden kuormittuminen, epäselvä tehtävänanto tai aistiympäristön vaikutus, voidaan rakentaa paljon täsmällisempiä pedagogisia ratkaisuja.

Neuromielen kouluille ja oppilaitoksille suunnatuissa sisällöissä tarkastellaan muun muassa:

oppimisen yksilöllisyyttä ja oppimisvaikeuksia
neurokirjoa ja neurokehityksellisiä ilmiöitä
tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta
vireyttä, kuormitusta ja palautumista
aistiympäristön vaikutuksia
itsesäätelyä ja yhteissäätelyä
minäpystyvyyttä ja psyykkistä hyvinvointia
vahvuusperustaista pedagogiikkaa
oppimisympäristön ja opetuksen saavutettavuutta.

Tavoitteena ei ole antaa opettajille yhtä uutta menetelmää, vaan vahvistaa yhteistä ymmärrystä. Kun koulun aikuisilla on yhteinen kieli ja riittävä tieto oppimiseen ja toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä, tuki ei jää vain yksittäisten työntekijöiden varaan.

Neurosensitiivinen koulu ei ole vaatimukseton koulu. Se on koulu, jossa vaatimusten rinnalla rakennetaan edellytykset niiden saavuttamiselle.

Neuromieli työyhteisöissä

Myös työelämässä toimintakykyä tarkastellaan liian usein vain yksilön ominaisuutena. Työntekijää voidaan ohjata palautumaan paremmin, vaikka kuormituksen keskeiset lähteet liittyisivät epäselviin rooleihin, jatkuviin keskeytyksiin, ennakoimattomiin muutoksiin, ristiriitaiseen johtamiseen tai kokemukseen siitä, ettei vaikeista asioista voi puhua turvallisesti.

Yksilön keinot ovat tärkeitä, mutta ne eivät korvaa toimivia rakenteita. Työhyvinvointi rakentuu työntekijän ja työn välisessä suhteessa sekä työyhteisön toimintatavoissa.

Neuromielen työyhteisöpalveluissa käsitellään esimerkiksi:

neurosensitiivistä työyhteisöä
psykologista turvallisuutta
kuormitusta ja palautumista
itsesäätelyä ja yhteissäätelyä
vuorovaikutusta ja yhteyttä
esihenkilötyötä ja johtamista
erilaisia tapoja työskennellä, käsitellä tietoa ja osallistua
työympäristön ja rakenteiden vaikutusta toimintakykyyn.

Neurosensitiivinen johtaminen ei tarkoita jokaisen toiveen toteuttamista. Se tarkoittaa yksilöllisyyden tunnistamista, selkeitä odotuksia, perusteltuja ratkaisuja ja sellaista vuorovaikutusta, jossa ihmiset voivat tuoda esiin työn tekemiseen vaikuttavia tarpeita ilman tarpeetonta leimautumisen pelkoa.

Tieto muuttuu hyödylliseksi vasta käytännössä

Tutkimustieto ei auta koulun, kodin tai työpaikan arjessa, jos se jää vaikeaksi sanastoksi tai irrallisiksi käsitteiksi. Siksi Neuromielen tehtävänä on tehdä monimutkaisista ilmiöistä ymmärrettäviä kuitenkaan vääristämättä niiden merkitystä.

Neuromieli tuottaa koulutuksia, valmennuksia, verkkokursseja, kirjoja, harjoituskirjoja, infograafeja ja ammatillisia työvälineitä. Niiden tarkoituksena on tukea havainnointia, keskustelua, itseymmärrystä ja toimintatapojen kehittämistä.

Neuromieli on kehittänyt myös omia käsitteellisiä ja pedagogisia jäsennyksiä, kuten Neuromielentilan, Neuroprofiilin®, Säätelyprofiilin®, Neuroherkkyyden® ja Neuromielen resonanssimallin®. Ne ovat Neuromielen koulutus- ja psykoedukaatiokäyttöön kehittämiä työvälineitä. Ne eivät ole lääketieteellisiä diagnooseja, vakiintuneita tieteellisiä luokituksia tai kliinisiä arviointimenetelmiä, eivätkä ne korvaa yksilöllistä tutkimusta, hoitoa tai kuntoutusta.

Mallien tarkoitus on auttaa tarkastelemaan kokemusta ja toimintaa useasta näkökulmasta, löytämään sanoja yksilöllisille tarpeille ja rakentamaan käytännöllisiä tukikeinoja.

Neuromielen perustaja Heidi Tapaninaho

Neuromielen perustaja Heidi Tapaninaho on kasvatustieteen maisteri ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Hänen opintoihinsa kuuluvat 60 opintopisteen erityispedagogiikan kokonaisuus sekä työ- ja organisaatiopsykologian ja lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin opintokokonaisuudet. Hänen pro gradu -tutkielmansa käsitteli työn imua. Lisäksi hänellä on koulutusta muun muassa Theraplay- ja MIM-menetelmistä.

Tapaninahon asiantuntijuus on rakentunut useissa toimintaympäristöissä. Hän on työskennellyt psykiatrisessa hoitotyössä avohoidon, akuutti- ja kriisityön, nuorten aikuisten, psykoosityön ja päiväosastotoiminnan parissa. Hänellä on kokemusta lastensuojelusta sekä kolmannen sektorin lapsi- ja perhetyöstä. Kouluissa hän on työskennellyt luokanopettajana, erityisopettajana ja erityisluokanopettajana.

Tämä tausta mahdollistaa samojen ilmiöiden tarkastelemisen kasvatuksen, erityispedagogiikan, mielenterveyden, neuropsykiatrian ja työelämän näkökulmista. Neuromieli on syntynyt havainnosta, että eri järjestelmissä kohdataan usein samoja ilmiöitä eri nimillä: kuormittumista, osattomuutta, vaikeutta käyttää omaa osaamista sekä kokemusta siitä, ettei ympäristö tunnista ihmisen yksilöllisiä tarpeita.

Kouluttajana Tapaninaho yhdistää tutkimustietoa, käytännön kokemusta, visuaalista havainnollistamista ja arjen esimerkkejä. Tavoitteena on, ettei koulutus jää vain kiinnostavaksi tiedoksi, vaan auttaa osallistujia tarkastelemaan omia tulkintojaan, rakenteitaan ja toimintatapojaan.

Neuromielen tavoittelema muutos

Neuromieli tavoittelee yhteiskuntaa, jossa lasta ei määritellä pelkän näkyvän käyttäytymisen perusteella, oppimisvaikeutta ei sekoiteta yrittämisen puutteeseen eikä neurokirjon ihmisen tarvitse jatkuvasti peittää ominaisuuksiaan kuuluakseen yhteisöön.

Samassa yhteiskunnassa työhyvinvointia ei jätetä vain yksilön vastuulle, tuen tarve ei vähennä ihmisen arvoa ja ympäristöjä voidaan muuttaa myös ihmisiä varten.

Neuromieli ei lupaa yhtä kaikille sopivaa menetelmää eikä sitä, että kaikki kuormitus voitaisiin poistaa. Se tarjoaa tietoa, näkökulmia ja työvälineitä, joiden avulla voidaan rakentaa parempia edellytyksiä oppimiselle, osallistumiselle, hyvinvoinnille ja työkyvylle.

Muutoksen lähtökohta on yksinkertainen:

Kun ymmärrys ihmisestä syvenee, myös toimintatavat muuttuvat.

Jokaisella on oikeus saada tarvitsemaansa tukea, käyttää vahvuuksiaan ja kuulua yhteisöön omana itsenään.

Oikeus olla oma itsensä.

Tutustu Neuromieleen

Tutustu Neuromielen koulutuksiin, verkkokursseihin, kirjoihin ja ammatillisiin työvälineisiin osoitteessa www.neuromieli.fi.

Kirjoittaja: Heidi Tapaninaho, kasvatustieteen maisteri, psykiatrinen sairaanhoitaja ja Neuromielen perustaja

Kategoriat: : Neuromieli