Yhteissäätely ennen vaatimuksia – mitä aikuinen voi tehdä, kun oppilas ei pysty?
Neuromieli 
Miten aikuinen voi tukea kuormittunutta oppilasta? Yhteissäätely, yksilöllinen tuki ja turvavire auttavat palauttamaan toimintakykyä.
”Kyllä hän osaa, jos vain yrittää.”
Entä jos juuri sillä hetkellä ei osaakaan?
Oppilaan kyky ajatella, keskittyä, säädellä tunteitaan, aloittaa tehtävä, ratkaista ongelmia ja toimia vuorovaikutuksessa ei ole samanlainen jokaisessa tilanteessa.
Kun kuormitus kasvaa riittävästi, myös toimintakyky muuttuu.
Siksi yksi tärkeimmistä kysymyksistä koulussa ei aina ole:
”Miten saan oppilaan toimimaan?”
Vaan:
”Mitä hänen hermostossaan tapahtuu juuri nyt?”
Osaaminen ja käytettävissä oleva toimintakyky eivät ole sama asia
Oppilas voi osata asian ja silti olla tilanteessa kykenemätön käyttämään osaamistaan.
Tämä ero on ratkaisevan tärkeä.
Kun hermoston kuormitus kasvaa, toiminnanohjaus, tarkkaavuus, työmuisti, joustavuus ja tunteiden säätely voivat heikentyä.
Silloin lisääntyvät vaatimukset eivät välttämättä lisää toimintakykyä.
Ne voivat vähentää sitä entisestään.
Neuromielen Säätelyprofiilin avulla voidaan tarkastella sitä, miten juuri tämä oppilas reagoi kuormitukseen.
Vetäytyykö hän?
Muuttuuko hän levottomaksi?
Jähmettyykö?
Alkaako hän vastustaa?
Hiljeneekö?
Poistuuko tilanteesta?
Kun tunnistamme oppilaan yksilöllisen säätelytavan, käyttäytyminen alkaa kertoa meille jotain aivan muuta kuin pelkkää ”haluamista” tai ”haluttomuutta”.
Ensin yhteys, sitten ohjaus
Yhteissäätely tarkoittaa sitä, että toinen ihminen auttaa omalla läsnäolollaan, vuorovaikutuksellaan ja toiminnallaan toista palaamaan tilaan, jossa toiminta on jälleen mahdollista.
Koulussa yhteissäätely voi olla hyvin arkista.
Rauhallinen ääni.
Ennakoitava aikuinen.
Lyhyempi ohje.
Hetki aikaa.
Mahdollisuus poistua kuormittavasta tilanteesta.
Katsekontaktin vaatimatta jättäminen.
Tehtävän pilkkominen.
Tuttu paikka.
Aikuisen viesti:
”Sinun ei tarvitse selvitä tästä yksin.”
Yhteissäätely ei tarkoita rajattomuutta eikä sitä, että kaikki vaatimukset poistetaan.
Se tarkoittaa vaatimusten sovittamista siihen, mitä oppilaan hermosto ja toimintakyky pystyvät kyseisessä hetkessä vastaanottamaan.
Neuroprofiili kertoo, miksi sama keino ei auta kaikkia
Neuromielen Neuroprofiilin näkökulmasta oppilaiden tavat vastaanottaa ja käsitellä tietoa ovat yksilöllisiä.
Yksi hyötyy puheesta.
Toinen tarvitsee visuaalisen ohjeen.
Kolmas tarvitsee aikaa ennen vastaamista.
Neljäs pystyy keskustelemaan paremmin liikkeessä kuin pöydän ääressä.
Viides tarvitsee ensin aistiympäristön rauhoittamista.
Jos käytämme kaikille samaa säätelykeinoa, saatamme auttaa osaa oppilaista ja lisätä toisten kuormitusta.
Siksi neurosensitiivinen yhteissäätely alkaa yksilön tuntemisesta.
Neuroherkkyys muuttaa kuormituksen määrää
Neuromielen Neuroherkkyyden näkökulmasta oppilaiden hermostot eivät reagoi ympäristöön samalla voimakkuudella.
Kuormitus voi syntyä esimerkiksi melusta, valosta, kosketuksesta, sosiaalisesta epävarmuudesta, kiireestä, muutoksista, epäonnistumisen kokemuksista tai jatkuvasta tarpeesta tarkkailla omaa käyttäytymistä.
Jos näitä tekijöitä kertyy riittävästi, oppilaan säätelykapasiteetti voi ylittyä jo ennen varsinaisen oppitunnin alkamista.
Silloin kysymys ”Miksi et vain aloita tehtävää?” voi osua tilanteeseen, jossa oppilaan kaikki voimavarat kuluvat jo pelkästään tilanteessa pysymiseen.
Turvavire tekee oppimisen mahdolliseksi
Oppiminen tarvitsee riittävän turvallisen fysiologisen ja psykologisen tilan.
Neuromielen Turvavireessä oppilaan ei tarvitse käyttää kohtuuttomasti voimavarojaan ympäristöstä selviytymiseen.
Silloin energiaa vapautuu siihen, mitä varten koulussa ollaan:
oppimiseen, uteliaisuuteen, vuorovaikutukseen ja osallistumiseen.
Tavoitteena ei siis ole tehdä oppilaasta jatkuvasti rauhallista.
Tavoitteena on auttaa häntä löytämään sellainen Neuromielentila, jossa hänen yksilöllinen tapansa olla ja toimia voi toteutua ilman kohtuutonta kuormitusta.
Entä jos oppilas ei pysty tulemaan kouluun?
Kouluakäymättömyyden kohdalla yhteissäätelyn merkitys voi olla erityisen suuri.
Kun kouluun menemiseen on jo yhdistynyt voimakasta kuormitusta, pelkkä vaatimus palata takaisin ei välttämättä ratkaise ongelmaa.
Tarvitaan yhteyden palauttamista.
Turvallisia aikuisia.
Ennakoitavuutta.
Pieniä onnistumisia.
Mahdollisuutta osallistua ensin tavalla, jonka oppilas pystyy vastaanottamaan.
Neuromielen Resonanssimalli muistuttaa, ettei ratkaisua etsitä vain yksilöstä.
On tarkasteltava samanaikaisesti oppilasta, vuorovaikutusta ja koulun rakenteita.
Jos oppilas ei pysty toimimaan ympäristössä, meidän on kysyttävä myös, mitä ympäristö tekee hänen toimintakyvylleen.
Joskus kaikkein vaikuttavin pedagoginen teko ei ole uuden vaatimuksen esittäminen.
Se on aikuisen kyky tunnistaa hetki, jolloin oppilas tarvitsee ensin toisen ihmisen apua päästäkseen takaisin tilaan, jossa hän jälleen pystyy.
Ensin yhteys. Sitten säätely. Sitten oppiminen.
Neuromieli on uusi normaali.
Lue lisää ja tutustu koulutuksiin
- Neuroprofiili – yksilöllinen tapa oppia ja toimia
- Säätelyprofiili – kuormitus, säätely ja palautuminen
- Resonanssimalli – yksilön ja ympäristön yhteensopivuus
- Neuromielen koulutukset kouluille ja oppilaitoksille
Kategoriat: : Koulu ja oppiminen
