Hermosto, vireys ja oppiminen
Miten ympäristö, kuormitus ja vuorovaikutus voivat vaikuttaa oppimisen edellytyksiin?
Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa
Ihmisen hermosto reagoi jatkuvasti siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Vireystila, kuormitus ja oppimisympäristö vaikuttavat siihen, miten hyvin opimme, toimimme ja voimme.
Miksi oppilas ei aina pysty keskittymään, aloittamaan tehtävää tai hyödyntämään osaamistaan? Miksi sama oppilas voi selviytyä yhtenä päivänä hyvin ja toisena tarvita huomattavasti enemmän tukea?
Oppimiseen vaikuttavat tiedollisten valmiuksien lisäksi kehon fysiologinen tila, vireys, kuormitus, tunteet, aiemmat kokemukset, vuorovaikutus ja oppimisympäristö. Kun näitä tekijöitä osataan tunnistaa, oppilaan toimintaa voidaan tulkita näkyvää käyttäytymistä syvemmältä.
YMMÄRRÄ - HAVAINNOI - TUNNISTA - TUE - VAHVISTA
Sen sijaan, että näkisimme vain levottomuuden, vetäytymisen tai tehtävästä kieltäytymisen,
voimme tarkastella myös kuormitusta, aistiympäristöä, tehtävän vaatimuksia, vuorovaikutusta ja
oppilaan käytettävissä olevia säätelykeinoja.
Kun ymmärrys ihmisestä syvenee, myös toimintatavat muuttuvat.
Vireys
Sopiva vireystila tukee keskittymistä, motivaatiota ja muistia. Liian matala tai liian korkea vire heikentää oppimisen edellytyksiä.
Kuormitus
Pitkäaikainen kuormitus kuormittaa hermostoa ja heikentää palautumista. Kuormituksen tunnistaminen on hyvinvoinnin perusta.
Oppimisympäristö
Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö vaikuttavat kokemukseen turvallisuudesta sekä oppimisen mahdollisuuksiin.
Pedagogisia ratkaisuja koulun arkeen
Tarjoamme käytännönläheisiä malleja ja työkaluja, joilla vahvistat oppilaiden osallisuutta, hyvinvointia ja oppimista - jokaisessa luokassa.
Miten koemme oppilaan?
Entä jos oppilas ei olekaan välinpitämätön, hankala tai motivoitumaton?
Entä jos oppilaan vireystila, kuormitus tai ympäristön vaatimukset vaikeuttavat juuri sillä hetkellä keskittymistä, muistamista, toiminnanohjausta tai osallistumista?
Mitä näemme?
Näkyvä käyttäytyminen ei yksin kerro, mitä oppilaan kehossa, mielessä tai ympäristössä tapahtuu. Levottomuus voi olla yritystä ylläpitää vireyttä, vetäytyminen voi liittyä kuormitukseen ja tehtävän välttely voi kertoa epävarmuudesta, liian suuresta vaatimuksesta tai vaikeudesta päästä alkuun.
Entä jos kysyisimme toisin?
Kun kysymme
“Mitä oppilas tarvitsee
pystyäkseen toimimaan?”
siirrymme käyttäytymisen arvioinnista oppimisen
edellytysten vahvistamiseen.
Hermosto ja vireys oppimisen tukena
Oppimiseen vaikuttaa koko tilanne
Uni, palautuminen, kuormitus, aistiympäristö, vuorovaikutus ja tehtävän vaatimukset vaikuttavat siihen, miten oppija pystyy keskittymään, aloittamaan ja osallistumaan. Sama oppilas voi tarvita eri päivinä tai tilanteissa erilaista tukea.
Näkyvä käyttäytyminen ei yksin kerro oppijan kokemuksesta. Havainnot ja oppijan oma näkökulma auttavat selvittämään, mikä kuormittaa, mikä tukee toimintaa ja mitä tilanteessa voidaan muuttaa.
Vireyttä ja osallistumista tukevia ratkaisuja
Oppimista ei tue yksi kaikille samanlainen vireystila. Olennaista on tehtävään, tilanteeseen ja yksilöön sopiva valmius toimia. Liike, tauot, ennakoitavuus ja sopiviksi mitoitetut tehtävät voivat tukea työskentelyä.
Koulun arjessa voidaan jäsentää ohjeita ja työvaiheita, ennakoida siirtymiä, vähentää tarpeetonta aistikuormitusta ja tarjota vaihtoehtoisia osallistumistapoja. Tukikeinot valitaan yhdessä oppijan kanssa ja niiden toimivuutta seurataan.
Syvennä aihetta nykyisissä koulutuksissa
Hermoston toiminta on yksi Neuromieli-LUOKKA-koulutuksen teemoista. Neuromieli-KOULUYHTEISÖ sisältää Neuromieli-LUOKKA-, Neuromieli-OPETTAJA- ja Neuromieli-KOULU-koulutukset.
Koulutukset voi tilata yhdessä tai erikseen tarjouspyynnöllä. Lähikoulutuksen sisältöä ja toteutusta tarkennetaan yhdessä tilaajan kanssa.
Tuemme oppimista ja hyvinvointia koulussa
Tutkittua tietoa käytäntöön
Koulutuksemme perustuvat tutkittuun tietoon hermostosta, oppimisesta ja vuorovaikutuksesta.
Konkreettisia työkaluja arkeen
Tarjoamme käytännönläheisiä malleja ja harjoituksia, jotka tukevat arjen työtä opetuksessa ja ohjauksessa.
Vaikuttavuutta ja hyvinvointia
Tavoitteena on vahvistaa oppijoiden hyvinvointia, oppimista ja osallisuutta sekä tukea ammattilaisten jaksamista.
Asiantuntijuutta,
joka yhdistää tiedon ja käytännön
Heidi Tapaninaho
Kasvatustieteen asiantuntija, KM
Psykiatrinen sairaanhoitaja
Heidi Tapaninaho on Neuromielen perustaja, kasvatustieteen maisteri, erityispedagogiikan asiantuntija ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Hänellä on pitkä työkokemus opetuksesta, erityisopetuksesta, psykiatrisesta hoitotyöstä, lastensuojelusta sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisesta.
Neuromielen koulutuksissa yhdistyvät kasvatustiede, erityispedagogiikka, neuropsykiatria, hermoston toiminnan ymmärtäminen sekä käytännön kokemus koulujen arjesta.
Koulutukset tarjoavat opettajille, rehtoreille, koulunkäynninohjaajille ja muille kasvatusalan ammattilaisille keinoja tukea oppimista, vahvistaa turvallisuutta ja huomioida oppilaiden yksilöllisiä tarpeita.
Neuromielen neuropedagogiikka
- tutkimustietoa, kokemuksellisuutta
ja käytännön oivalluksia
Neuromielen tapa kouluttaa yhdistää tutkittua tietoa, tarinallisuutta ja käytännönläheistä oppimista. Tavoitteena on tehdä monimutkaisista hermostoon, mieleen, käyttäytymiseen ja hyvinvointiin liittyvistä ilmiöistä ymmärrettäviä ja arjessa sovellettavia.
Tieto ei kuitenkaan yksin takaa oppimista. Ymmärrys rakentuu vähitellen, kun asioita voi tarkastella eri näkökulmista, kuulla, pohtia, kokea ja kokeilla käytännössä. Siksi Neuromielen koulutuksissa hyödynnetään selkeän tietosisällön rinnalla visuaalisuutta, tarinoita, kuunneltavia sisältöjä ja musiikkia sekä omaan elämään liittyviä pohdintoja.
Tutkimustietoon perustuva sisältö
Koulutusten lähtökohtana on ajantasainen tutkimustieto. Hermostoa, oppimista, kuormitusta, palautumista ja itsesäätelyä käsitellään tieteellisesti mahdollisimman tarkasti mutta ymmärrettävällä kielellä. Samalla tehdään näkyväksi, milloin kyse on vakiintuneesta tiedosta, kehittyvästä tutkimuksesta tai Neuromielen omasta pedagogisesta jäsennyksestä.
Tarinallinen ja yhteydellinen oppiminen
Tarinat ja käytännön esimerkit auttavat liittämään uuden tiedon aiempiin kokemuksiin. Oppimista tuetaan myös yhteydellä: mahdollisuudella pysähtyä, keskustella ja tarkastella aiheita suhteessa omaan arkeen. Ihmisten kokemuksia ei kuitenkaan selitetä yhden aivoalueen, hormonin tai hermoston osan avulla, vaan niitä lähestytään biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuutena.
Visuaalisesti selkeä kokonaisuus
Selkeät kuvat, jäsennykset ja havainnollistavat mallit helpottavat laajojen kokonaisuuksien hahmottamista. Visuaaliset elementit tukevat opetusta, mutta niitä ei esitetä kirjaimellisena anatomiana silloin, kun kyse on metaforasta tai pedagogisesta mallista. Näin ymmärrettävyys ja tieteellinen tarkkuus kulkevat rinnakkain.
Kuunneltavaa sisältöä ja musiikin tukea
Oppimateriaalia voi lähestyä myös kuuntelemalla: musiikin, podcastien ja videoiden avulla. Äänisisällöt tuovat opiskeluun joustavuutta, ja musiikki tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksellisen lähestymistavan opiskeltavaan teemaan. Oppimistavat ja mieltymykset vaihtelevat yksilöllisesti, joten tarjolla on erilaisia tapoja tutustua sisältöön.
Pyydä koulutustarjous
Pyydä tarjous - suunnitellaan yhdessä teille sopiva kokonaisuus.
