Opettajan kokemukset, vireys, kuormitus, arvot ja yksilölliset toimintatavat vaikuttavat siihen, mitä hän tilanteessa huomaa, miten hän oppilaan toimintaa tulkitsee ja millaisia pedagogisia ratkaisuja hän valitsee.
Ammatillinen itsetuntemus auttaa pysähtymään omien havaintojen ja reaktioiden äärelle. Kun opettaja tunnistaa omia tapojaan oppia, toimia ja kuormittua, hänen voi olla helpompi erottaa toisistaan oma kokemuksensa, oppilaan toiminta ja ympäristön asettamat vaatimukset.
Tavoitteena ei ole etsiä opettajasta puutteita tai määritellä yhtä oikeaa tapaa opettaa. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä, joustavuutta ja mahdollisuuksia toimia tarkoituksenmukaisesti erilaisissa oppimistilanteissa. Sen sijaan, että tarkastelisimme vain sitä, miten oppilas toimii, pysähdymme tutkimaan myös sitä, mitä tilanteessa tapahtuu opettajassa, oppimisympäristössä ja vuorovaikutuksessa.
PYSÄHDY – TUNNISTA – YMMÄRRÄ – KOKEILE – VAHVISTA
Millaisissa tilanteissa minun on helppo keskittyä, ymmärtää ja omaksua uutta? Tarvitsenko kokonaisuuksia vai yksityiskohtia, keskustelua vai omaa aikaa, selkeää rakennetta vai mahdollisuutta edetä vapaammin? Oma tapa oppia voi vaikuttaa siihen, millaisia työskentelytapoja pidämme luontevina myös oppilaille.
Mistä tunnistan kuormituksen lisääntymisen? Miten kiire, keskeytykset, melu, sosiaaliset tilanteet ja jatkuva päätöksenteko vaikuttavat toimintaani? Omien kuormitustekijöiden ja palautumisen tarpeiden tunnistaminen voi auttaa ylläpitämään toimintakykyä ja ammatillisia rajoja.
Miten viestin, ohjaan ja annan
palautetta?
Mitä teen tilanteissa, joissa oppilas ei toimi odottamallani tavalla?
Oman vuorovaikutustavan
tunnistaminen auttaa rakentamaan selkeämpää, ennakoitavampaa ja
oppilaan kokemusta kuulevaa kohtaamista.
Mitä minussa tapahtuu, kun tilanne ei etene suunnitellusti? Millaisia tunteita, ajatuksia ja kehollisia reaktioita huomaan? Oman kokemuksen tunnistaminen auttaa pysähtymään ennen toimintaa.
Mitä oletan oppilaan toiminnasta? Pidänkö toimintaa tahallisena, motivoitumattomuutena tai välinpitämättömyytenä, vaikka taustalla voisi olla kuormitusta, epävarmuutta, toiminnanohjauksen vaikeutta tai ympäristön vaatimuksia? Havainto ja tulkinta eivät ole sama asia.
Millä tavoin voin muuttaa ohjetta, tehtävää, vuorovaikutusta tai oppimisympäristöä? Kun tilanteesta muodostuu tarkempi kokonaiskuva, opettaja voi valita pedagogisen toimintatavan tietoisemmin.
Opettajan työssä kohdataan jatkuvasti erilaisia oppijoita, tarpeita, odotuksia ja nopeasti muuttuvia tilanteita. Samalla opettaja toimii oman oppimishistoriansa, yksilöllisten piirteidensä, voimavarojensa ja senhetkisen fysiologisen tilansa pohjalta.
Neuromieli-opettaja on opetusalan ammattilaisille suunnattu kokemuksellinen koulutus, joka vahvistaa ammatillista itsetuntemusta ja neurosensitiivistä pedagogista ajattelua. Koulutuksessa tarkastellaan opettajaa kokonaisuutena: oppijana, havainnoijana, vuorovaikuttajana, kuormittuvana ihmisenä ja pedagogisten ratkaisujen tekijänä.
Koulutus kokoaa opettajan näkökulmasta yhteen Neuromieli-koulun kolme muuta sisältöaluetta: oppimisen yksilöllisyyden, hermoston ja vireyden sekä neurokehitykselliset piirteet. Tavoitteena ei ole omaksua kaikkea niihin liittyvää teoriatietoa, vaan tunnistaa, miten nämä ilmiöt voivat näkyä opettajan omassa kokemuksessa ja ammatillisessa toiminnassa.
Koulutus ei ole terapiaa, persoonallisuuden arviointia, työkyvyn arviointia tai diagnostista tutkimusta. Henkilökohtainen jakaminen on vapaaehtoista, ja harjoitukset voi tehdä omaan käyttöönsä.
Minä oppijana
Tutustut omaan tapaasi vastaanottaa, käsitellä ja jäsentää tietoa. Tarkastelet keskittymistäsi, työskentelytahtiasi, muistamista, motivaatiota, palautteen vastaanottamista sekä tuen ja ohjauksen tarpeitasi. Tavoitteena on tunnistaa, miten oma oppimishistoria ja itselle luontevat työskentelytavat voivat vaikuttaa siihen, millaista oppimista opettajana odotat ja millaisia opiskelutapoja tarjoat oppilaille.
Oma vireys ja kuormitus
Opit tarkastelemaan vireyttä joustavana ja tilanteen mukaan muuttuvana ilmiönä. Tunnistat työpäivän kuormitustekijöitä, palautumista tukevia asioita sekä kehon ja mielen varhaisia kuormitusviestejä.
Koulutuksessa ei tavoitella jatkuvaa rauhallisuutta tai yhtä ihanteellista vireystilaa. Olennaista on tunnistaa omaa vaihtelua ja löytää tilanteeseen sopivia tapoja ylläpitää toimintakykyä.
Oma yksilöllinen neuroprofiili
Tarkastelet omia aisti-, tarkkaavuus-, toiminnanohjaus-, vuorovaikutus- ja tiedonkäsittelytapojasi. Samalla tunnistat ympäristöjä ja tilanteita, joissa omat vahvuutesi pääsevät esiin tai kuormituksesi lisääntyy. Neuromieli-opettajan toimintaprofiili on Neuromielen pedagoginen itsehavainnoinnin malli. Se ei ole psykologinen testi eikä diagnostinen arvio.
Havainto ja tulkinta
Opit erottamaan toisistaan näkyvän toiminnan, oman havaintosi ja tilanteesta tekemäsi tulkinnan. Tarkastelet, miten aiemmat kokemukset, odotukset, kiire ja kuormitus voivat vaikuttaa siihen, mitä tilanteessa huomaat ja millaisen merkityksen annat oppilaan toiminnalle. Tavoitteena on vahvistaa uteliasta pedagogista havainnointia ja vähentää liian nopeita tai oppilasta leimaavia tulkintoja.
Vuorovaikutus ja yhteissäätely
Tarkastelet omaa tapaasi viestiä, antaa ohjeita, asettaa rajoja ja reagoida haastavissa tilanteissa. Opit tunnistamaan, miten äänenkäyttö, tempo, ennakoitavuus, ilmeet, sanat ja toiminnan rakenne voivat vaikuttaa tilanteen kokemiseen. Opettaja ei ole yksin vastuussa oppilaan fysiologisesta tai emotionaalisesta tilasta. Hän voi kuitenkin omalla toiminnallaan vahvistaa tilanteen selkeyttä, ennakoitavuutta ja turvallisemman osallistumisen mahdollisuuksia.
Pedagoginen joustavuus
Opit tarkastelemaan, millaisia osallistumisen ja osaamisen osoittamisen tapoja opetuksesi mahdollistaa. Pohdit, keitä nykyiset rakenteet tukevat ja kenelle ne saattavat muodostaa tarpeettomia esteitä. Tavoitteena ei ole rakentaa jokaiselle oppilaalle kokonaan erillistä opetusta. Tavoitteena on löytää vaihtoehtoja ja rakenteita, joiden avulla useampi oppilas pystyy osallistumaan, oppimaan ja osoittamaan osaamistaan.
Opettajakin toimii oman historiansa ja senhetkisen tilansa pohjalta
Omat koulukokemukset, arvot, vahvuudet ja selviytymistavat voivat vaikuttaa siihen, mitä opettajana pidämme tavallisena, tavoiteltavana tai hyväksyttävänä. Opettajalle itselleen helppo työskentelytapa voi tuntua niin luonnolliselta, että sen yksilöllisyyttä on vaikea huomata. Tämän vuoksi oppilaan erilainen tapa keskittyä, aloittaa, kysyä, liikkua tai osoittaa osaamistaan voi näyttäytyä tarpeettomasti ongelmana. Itsetuntemus voi auttaa tunnistamaan nämä erot ilman, että opettajan tai oppilaan tapaa toimia asetetaan toistaan paremmaksi.
Kuormitus voi kaventaa toimintamahdollisuuksia
Opettajan työ sisältää keskeytyksiä, sosiaalisia vaatimuksia, päätöksentekoa, melua, vastuuta ja jatkuvaa tilanteiden ennakointia. Kuormituksen lisääntyessä joustava ajattelu, tarkkaavuuden suuntaaminen ja oman toiminnan säätely voivat joissakin tilanteissa vaikeutua. Tämä ei tarkoita, että haastavat tilanteet johtuisivat opettajan puutteellisista säätelytaidoista. Opettajan toimintaan vaikuttavat myös ryhmän tarpeet, käytettävissä olevat resurssit, työn rakenteet, johtaminen ja oppimisympäristö. Koulutus auttaa tunnistamaan sekä henkilökohtaisia että rakenteellisia kuormitustekijöitä.
Neuromielen neuropedagogiikassa opettajaa ja oppilasta tarkastellaan osana samaa oppimistilannetta ja vuorovaikutuksellista kokonaisuutta. Opettaja ei ole tilanteen ulkopuolinen tarkkailija, vaan hänen havaintonsa, toimintatapansa ja mahdollisuutensa vaikuttavat siihen, millaiseksi oppimistilanne rakentuu.
Keskeisiä periaatteita ovat oman toiminnan utelias tarkastelu, havaintojen ja tulkintojen erottaminen, yksilöllisten erojen kunnioittaminen, kuormituksen ennakointi, oppilaan kokemuksen kuuleminen sekä joustavien osallistumis- ja työskentelytapojen mahdollistaminen.
Neuromieli-opettaja on Neuromielen oma pedagoginen jäsennys. Se yhdistää oppimista, hermoston toimintaa, erityispedagogiikkaa, neurokehityksellistä moninaisuutta, työhyvinvointia ja vuorovaikutusta koskevaa tietoa kokemukselliseen ammatilliseen reflektioon.
Koulutuksen tavoitteena ei ole antaa opettajalle uutta luetteloa muistettavista menetelmistä. Se tarjoaa rakenteen, jonka avulla opettaja voi pysähtyä oman kokemuksensa ja pedagogisten valintojensa äärelle. Koulutuksessa rakennetaan henkilökohtainen Neuromieli-opettajan toimintasuunnitelma. Siihen kootaan omat ammatilliset vahvuudet, itselle luontevat oppimis- ja työskentelytavat, keskeiset kuormitus- ja voimavaratekijät, henkilökohtaiset säätelyn ja palautumisen keinot, vuorovaikutuksessa vahvistettavat asiat, yksi konkreettinen pedagoginen kokeilu sekä omat ammatilliset rajat ja tuen tarpeet. Tarkoituksena on siirtää itsetuntemus käytännön toiminnaksi pienin, realistisin askelin.
Koulutuksessa tarkastellaan omaa oppimishistoriaa, vireyttä, kuormitusta, vuorovaikutusta ja ammatillisia toimintatapoja. Kokemuksellisuus toteutetaan psykologista turvallisuutta kunnioittaen.
Osallistujan ei tarvitse kertoa diagnooseistaan tai terveydentilastaan, jakaa henkilökohtaisia kokemuksiaan ryhmälle, arvioida itseään suhteessa muihin, nimetä omaa persoonallisuuttaan tai neurokehityksellisiä piirteitään eikä perustella omia rajojaan tai tuen tarpeitaan. Harjoitukset voi tehdä yksityisesti. Osallistuja päättää itse, mitä hän haluaa jakaa.
Koulutus ei ole terapiaa, työnohjausta, diagnostiikkaa tai työkyvyn arviointia. Jos harjoitus herättää vaikeita kokemuksia, osallistuja voi keskeyttää sen tai käsitellä asiaa myöhemmin itselleen sopivassa ympäristössä.
Ammatillinen itsetuntemus ei tarkoita jatkuvaa itsensä tarkkailua tai ajatusta siitä, että opettajan pitäisi pystyä säätelemään jokainen tilanne täydellisesti. Se tarkoittaa mahdollisuutta pysähtyä ja kysyä:
Mitä tilanteessa todella havaitsin? Millaisen tulkinnan tein? Mitä minussa tapahtui? Mitä oppilas saattoi kokea tai tarvita? Millaisia vaatimuksia ympäristö asetti? Mitä voisin kokeilla seuraavalla kerralla? Mitä tukea minä tarvitsen?
Neuromieli-opettaja vahvistaa ymmärrystä siitä, että sekä oppilas että opettaja ovat yksilöllisiä, tilanteeseen reagoivia ja ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa toimivia ihmisiä. Koulutuksen jälkeen:
Koulutuksemme perustuvat tutkittuun tietoon hermostostosta, oppimisesta ja vuorovaikutuksesta.
Tarjoamme käytännönläheisiä malleja ja harjoituksia, jotka tukevat arjen työtä opetuksessa ja ohjauksessa.
Tavoitteena on vahvistaa oppijoiden hyvinvointia, oppimista ja osallisuutta sekä tukea ammattilaisten jaksamista.
Heidi Tapaninaho on Neuromielen perustaja, kasvatustieteen maisteri, erityispedagogiikan asiantuntija ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Hänellä on pitkä työkokemus opetuksesta, erityisopetuksesta, psykiatrisesta hoitotyöstä, lastensuojelusta sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisesta.
Neuromielen koulutuksissa yhdistyvät kasvatustiede, erityispedagogiikka, neuropsykiatria, hermoston toiminnan ymmärtäminen sekä käytännön kokemus koulujen arjesta.
Koulutukset tarjoavat opettajille, rehtoreille, koulunkäynninohjaajille ja muille kasvatusalan ammattilaisille keinoja tukea oppimista, vahvistaa turvallisuutta ja huomioida oppilaiden yksilöllisiä tarpeita.
Neuromielen tapa kouluttaa yhdistää tutkittua tietoa, tarinallisuutta ja käytännönläheistä oppimista.
Tavoitteena on tehdä monimutkaisista hermostoon, mieleen, käyttäytymiseen ja
hyvinvointiin liittyvistä ilmiöistä ymmärrettäviä ja arjessa sovellettavia.
Tieto ei kuitenkaan yksin takaa oppimista.
Ymmärrys rakentuu vähitellen, kun asioita voi tarkastella eri näkökulmista, kuulla, pohtia, kokea ja kokeilla käytännössä.
Siksi Neuromielen koulutuksissa hyödynnetään selkeän tietosisällön rinnalla visuaalisuutta, tarinoita,
kuunneltavia sisältöjä ja musiikkia sekä omaan elämään liittyviä pohdintoja.
Koulutusten lähtökohtana on ajantasainen tutkimustieto. Hermostoa, oppimista, kuormitusta, palautumista ja itsesäätelyä käsitellään tieteellisesti mahdollisimman tarkasti mutta ymmärrettävällä kielellä. Samalla tehdään näkyväksi, milloin kyse on vakiintuneesta tiedosta, kehittyvästä tutkimuksesta tai Neuromielen omasta pedagogisesta jäsennyksestä.
Tarinat ja käytännön esimerkit auttavat liittämään uuden tiedon aiempiin kokemuksiin. Oppimista tuetaan myös yhteydellä: mahdollisuudella pysähtyä, keskustella ja tarkastella aiheita suhteessa omaan arkeen. Ihmisten kokemuksia ei kuitenkaan selitetä yhden aivoalueen, hormonin tai hermoston osan avulla, vaan niitä lähestytään biologisten, psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden kokonaisuutena.
Selkeät kuvat, jäsennykset ja havainnollistavat mallit helpottavat laajojen kokonaisuuksien hahmottamista. Visuaaliset elementit tukevat opetusta, mutta niitä ei esitetä kirjaimellisena anatomiana silloin, kun kyse on metaforasta tai pedagogisesta mallista. Näin ymmärrettävyys ja tieteellinen tarkkuus kulkevat rinnakkain.
Oppimateriaalia voi lähestyä myös kuuntelemalla; musiikkia, podcasteja sekä videoita. Äänisisällöt tuovat opiskeluun joustavuutta, ja musiikkia tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksellisen lähestymistavan opiskeltavaan teemaan. Oppimistavat ja mieltymykset vaihtelevat yksilöllisesti, joten tarjolla on erilaisia tapoja tutustua sisältöön.
Pyydä tarjous - suunnitellaan yhdessä teille sopiva kokonaisuus.
Neuromielen koulutukset · 02 / Tunnista ja mahdollista
Yksilöllisen oppijan ymmärtämisestä yhdenvertaisiin pedagogisiin valintoihin.
Opettajille ja koulun muulle henkilöstölle suunnattu koulutus tekee neurokirjon, oppimisen yksilöllisyyden ja kuormituksen näkyväksi opetuksen arjessa. Se antaa kielen oppijan tarpeiden tunnistamiseen ja keinoja suunnitella osallistumista mahdollistavaa opetusta.
Tarve koulun arjessa
Sama tehtävä, ohje tai luokkahuone voi kuormittaa oppijoita eri tavoin. Tarkkaavuus, aistit, tiedonkäsittely, motivaatio ja säätely vaikuttavat siihen, miten oppilas pystyy työskentelemään. Koulutus auttaa erottamaan havainnon tulkinnasta ja suunnittelemaan tukea ilman, että oppilasta määritellään diagnoosin perusteella.
Karvin arvioinnissa opettajat kuvasivat eriyttämisen vaikeuksia erityisesti yläkoulussa, jossa aineenopettajan oppilaantuntemusta vaativa työ jakaantuu monelle oppilaalle. Neuromieli-opettaja vastaa tähän käytännöllisellä jäsennyksellä: mitä oppimisympäristössä voidaan huomata ja muuttaa jo tavallisella oppitunnilla?
Taustaa: Karvin arviointi oppimisen ja koulunkäynnin tuesta. Arvioinnin havainnot kuvaavat koulun tarpeita; ne eivät ole Neuromieli-koulutuksen vaikutusarvio.
Kaksi toisiaan täydentävää osaa
Pedagoginen Neuroprofiili-kartta on Neuromielen pedagoginen jäsennys, ei diagnoosi tai testi. Oppijan tilannetta tarkastellaan kuudesta näkökulmasta:
Kysymys on: mitä juuri tämä oppija tarvitsee voidakseen käyttää vahvuuksiaan ja osallistua?
Harjoittelemme tarkastelemaan oppilaan näkyvää toimintaa suhteessa tehtävän vaatimuksiin, vireyteen, ympäristöön ja vuorovaikutukseen. Tunnistamme tuen tarpeita sekä suunnittelemme selkeämpiä ohjeita, joustavia työskentelytapoja ja erilaisia mahdollisuuksia osoittaa osaamista.
Opettaja saa esimerkkejä siitä, miten ennakointi, tehtävän jäsentely, aistiympäristön huomiointi ja turvallinen palaute voidaan sovittaa omaan ryhmään.
Neuromielen neuropedagogiikka
Neuromielen oma neuropedagoginen tapa välittää tietoa yhdistää tutkimustiedon, erityispedagogiikan ja koulun käytännön kokemukset musiikkiin, tarinoihin, visuaalisuuteen ja yhteiseen pohdintaan. Tiede auttaa ymmärtämään ilmiötä; taide antaa tilaa nähdä oppijan kokemus; pedagogiikka vie oivalluksen opetuksen valintoihin.
Koulutuksessa erotetaan tutkittu tieto Neuromielen omista pedagogisista malleista. Neuroprofiilia ja Neuromielentilaa käytetään keskustelun ja suunnittelun apuna, ei kliiniseen arviointiin.
Oppimisen tuen uudistus käytännössä
Perusopetuksen oppimisen tuen uudistus tuli voimaan 1.8.2025. Opetushallituksen mukaan tukea tulee antaa mahdollisimman varhain oppilaan omassa opetusryhmässä; opetusta ja ryhmäkohtaista tukea suunnitellaan ryhmän tarpeiden mukaan. Jos se ei riitä, oppilaalla on oikeus oppilaskohtaisiin tukitoimiin.
Neuromieli-opettaja tukee tämän pedagogista toteutusta: se auttaa huomioimaan yksilöllisiä eroja, suunnittelemaan ryhmään sopivia järjestelyjä ja havaitsemaan, milloin oppilas tarvitsee lisää tukea. Koulutus ei korvaa opetuksen järjestäjän lakisääteistä tuen arviointia, päätöksiä tai erityisopetusta.
Lähde: Opetushallitus: Selkeästi oppimisen tuesta perusopetuksessa.
Mitä osallistuja saa?
Tunnista, mikä tilanteessa tukee tai estää oppimista, ilman nopeita tulkintoja käyttäytymisestä.
Jäsennä ohjeita, työskentelyä, palautetta ja oppimisympäristöä erilaisia oppijoita varten.
Rakenna tilanteita, joissa oppilas voi tulla kuulluksi, osallistua ja osoittaa osaamistaan.
Kenelle ja miten?
Kokonaisuus sopii opettajille, erityisopettajille, ohjaajille sekä koulun muulle henkilöstölle. Toteutuksen laajuus ja harjoitukset sovitaan koulun tarpeiden mukaan. Neuromieli-OPETTAJA on osa Neuromieli-KOULUYHTEISÖ-kokonaisuutta, johon kuuluvat myös Neuromieli-LUOKKA ja Neuromieli-KOULU. Koulutukset voidaan tilata yhdessä tai erikseen, eikä niiden suorittaminen edellytä tiettyä järjestystä. Lähikoulutuksen sisältöä ja toteutusta tarkennetaan yhdessä tilaajan kanssa.
Neuromieli-opettaja ei ole opettajan henkilökohtainen arviointi, terapia tai diagnostinen menetelmä. Painopiste on oppijan kohtaamisessa ja pedagogisissa mahdollisuuksissa.
