Mitä oppimisvaikeudet ovat? – yksilöllinen tapa oppia ja tarve oikeanlaiselle tuelle

Oppimisvaikeudet vaikuttavat siihen, miten oppija vastaanottaa, käsittelee ja osoittaa osaamistaan. Lue, miten oikea tuki auttaa oppimaan.

Oppimisvaikeus ei tarkoita heikkoa älykkyyttä, yrittämisen puutetta tai välinpitämättömyyttä. Se voi tarkoittaa, että tiettyjen taitojen omaksuminen, käyttäminen tai ilmaiseminen vaatii oppijalta tavallista enemmän aikaa, harjoittelua tai yksilöllistä tukea. Kun opetus ja ympäristö tukevat oppimista, myös oppijan osaaminen ja vahvuudet pääsevät paremmin esiin.

Mitä oppimisvaikeudet ovat?

Oppimisvaikeudet ovat yksilöllisiä ja usein pitkäkestoisia vaikeuksia oppia tai käyttää tiettyjä taitoja, kuten lukemista, kirjoittamista tai matematiikkaa. Ne voivat liittyä myös tiedon käsittelyyn, työmuistiin tai hahmottamiseen. Oppimisvaikeus ei määritä ihmisen kykyjä kokonaisuutena.

Vaikeus voi olla tarkkarajainen tai koskea useampaa oppimisen aluetta. Sen vaikutus arkeen vaihtelee tilanteen, kuormituksen ja saatavilla olevan tuen mukaan. Sama oppija voi onnistua hyvin yhdessä ympäristössä ja tarvita enemmän tukea toisessa.

Millä oppimisen alueilla vaikeuksia voi esiintyä?

Oppimisen vaikeuksia voi ilmetä esimerkiksi seuraavilla alueilla:

Lukeminen ja kirjoittaminen: lukeminen voi olla hidasta tai epätarkkaa, luetun ymmärtäminen kuormittavaa tai oikeinkirjoitus ja kirjallinen ilmaisu työläitä.
Matemaattiset taidot: lukumäärien, lukujen välisten suhteiden, peruslaskutoimitusten tai matemaattisten käsitteiden hahmottaminen voi vaatia tavallista enemmän harjoittelua.
Kielellinen käsittely: pitkien ohjeiden ymmärtäminen, sanojen löytäminen tai ajatusten pukeminen sanoiksi voi olla vaikeaa.
Hahmottaminen: tilan, suunnan, muotojen, kokonaisuuksien tai visuaalisen tiedon jäsentäminen voi kuormittaa.
Muisti ja tiedonkäsittely: työmuistin kuormittuminen voi vaikeuttaa monivaiheisten ohjeiden seuraamista, päässälaskua tai usean asian pitämistä mielessä yhtä aikaa.
Toiminnanohjaus: aloittaminen, suunnittelu, ajankäyttö, tehtävästä toiseen siirtyminen ja työskentelyn loppuun saattaminen voivat edellyttää ulkoista tukea ja selkeitä rakenteita.

Oppimisvaikeuksien rinnalla voi esiintyä tarkkaavuuteen, aistitiedon käsittelyyn tai kielelliseen kehitykseen liittyviä erityispiirteitä. Ne eivät ole sama asia kuin oppimisvaikeus, vaikka niiden vaikutukset voivat arjessa limittyä.

Miten oppimisvaikeudet voivat näkyä koulun arjessa?

Oppimisvaikeus ei aina näy suoraan. Oppilas voi työskennellä hitaasti, unohtaa ohjeita, väsyä nopeasti tai jättää tehtävän kesken. Hän saattaa osata asian keskustelussa, mutta hänen on vaikea osoittaa osaamistaan kirjallisesti tai kiireisessä arviointitilanteessa.

Toistuvat epäonnistumisen kokemukset voivat näkyä jännittämisenä, vetäytymisenä, häiritsevänä käyttäytymisenä, täydellisyyden tavoitteluna tai haluttomuutena yrittää. Näkyvä käyttäytyminen ei silloin kerro koko totuutta motivaatiosta. Sen taustalla voi olla kuormitus, epävarmuus tai kokemus siitä, ettei oma tapa oppia mahdu tilanteen vaatimuksiin.

Miksi vaikeus voi näkyä eri tavoin eri tilanteissa?

Oppimiseen käytettävissä oleva toimintakyky muuttuu vireystilan, kuormituksen, turvallisuuden kokemuksen ja ympäristön vaatimusten mukaan. Kiire, melu, pitkät ohjeet tai paine suoriutua voivat lisätä vaikeutta, kun taas ennakointi, rauhallinen tila ja selkeä rakenne voivat vapauttaa voimavaroja itse oppimiseen. Vaihtelu ei tarkoita, että vaikeus olisi tahallista tai epäaitoa.

Ympäristön merkitystä käsitellään tarkemmin artikkelissa Miksi sama ympäristö ei ole kaikille samanlainen?

Mikä auttaa oppijaa, jolla on oppimisvaikeuksia?

Toimiva tuki vähentää tarpeetonta kuormitusta ja tarjoaa useita tapoja ymmärtää, harjoitella ja osoittaa osaamista. Tuen ei tarvitse odottaa diagnoosia, vaan sitä voidaan antaa heti, kun oppimisen este havaitaan. Olennaista on selvittää yhdessä oppijan kanssa, mikä helpottaa juuri hänen työskentelyään.

Käytännössä tukea voidaan vahvistaa näin

pilkotaan tehtävät ja ohjeet selkeiksi vaiheiksi
annetaan riittävästi aikaa ja mahdollisuus taukoihin
käytetään puheen rinnalla kuvia, malleja, esimerkkejä ja tekemistä
harjoitellaan taitoja pienin askelin ja riittävän monta kertaa
tarjotaan vaihtoehtoisia tapoja osallistua ja osoittaa osaamista
vähennetään häiriötekijöitä ja ennakoidaan siirtymiä
tehdään tavoitteet, edistyminen ja onnistumiset näkyviksi
hyödynnetään oppijan kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia.

Arvioinnissa on tärkeää erottaa opeteltava taito siitä tavasta, jolla osaaminen tavallisesti pyydetään näyttämään. Esimerkiksi suullinen vastaaminen, kirjoittaminen, kuvallinen esitys tai pienryhmässä työskentely voivat tehdä saman osaamisen näkyväksi eri tavoin. Lue myös miten tuntiaktiivisuutta voidaan arvioida oikeudenmukaisesti.

Tarkoittaako yksilöllinen tuki vaatimustason laskemista?

Yksilöllinen tuki ei tarkoita automaattisesti tavoitteista luopumista. Se tarkoittaa oppimisen esteiden vähentämistä ja sellaisten menetelmien käyttämistä, joiden avulla oppija voi työskennellä kohti tavoitteita. Oikeudenmukaisuus ei ole sitä, että kaikille annetaan aina sama, vaan sitä, että jokaisella on tosiasiallinen mahdollisuus oppia ja osoittaa osaamistaan.

Milloin oppimisvaikeuksia kannattaa selvittää tarkemmin?

Tarkempi arviointi on aiheellinen, kun vaikeus on pitkäkestoinen, jatkuu harjoittelusta ja annetusta tuesta huolimatta tai heikentää selvästi oppimista, hyvinvointia tai koulunkäyntiä. Arvioinnissa on tärkeää tarkastella taitojen lisäksi opetusta, ympäristöä, kuormitusta, kieltä, terveydentilaa ja jo kokeiltujen tukitoimien vaikutusta. Tarkoituksena on löytää ymmärrystä ja toimivaa tukea, ei leimata oppijaa.

Miten aikuinen voi puhua oppimisvaikeudesta rakentavasti?

Puhu vaikeudesta tuen tarpeena ja taitoina, joita voidaan harjoitella – älä ominaisuutena, joka määrittää oppijaa. Sanoita myös vahvuudet ja se, mikä jo auttaa. Kysy oppijalta, miltä tilanteet hänestä tuntuvat ja millainen tuki helpottaa. Turvallinen vuorovaikutus suojaa oppijan käsitystä itsestään ja madaltaa avun pyytämisen kynnystä.

Psykologinen turvallisuus koulussa auttaa rakentamaan ympäristöä, jossa oppija uskaltaa kysyä, erehtyä ja yrittää ilman kohtuutonta pelkoa epäonnistumisesta.

Yksilöllinen oppija tarvitsee yksilöllisen reitin oppimiseen

Neuromielen näkökulmassa oppimisvaikeutta tarkastellaan osana oppijan yksilöllisiä valmiuksia, kuormitusta ja toimintaympäristöä. Kun tunnistamme oppimisen esteet ilman liian nopeita tulkintoja laiskuudesta tai motivaation puutteesta, voimme rakentaa opetusta, jossa useampi oppija onnistuu.

Haluatko vahvistaa kykyäsi tunnistaa oppimisen yksilöllisiä tarpeita ja löytää käytännön tukikeinoja? Tutustu Yksilöllinen oppija -koulutukseen.

Artikkelin on kirjoittanut Heidi Tapaninaho, Neuromielen perustaja ja kehittäjä, kasvatustieteen maisteri, erityispedagogiikan asiantuntija ja psykiatrinen sairaanhoitaja.

Kategoriat: : Koulu ja oppiminen