Kuormitus heikentää tarkkaavuutta, työmuistia, joustavaa ajattelua ja oppimista. Lue, miten kuormitus tunnistetaan ja oppijaa tuetaan.
Oppiminen ei tapahdu irrallaan kehon ja hermoston tilasta. Kun kuormitusta kertyy enemmän oppijan voimavarat ja palautumismahdollisuudet kantavat, tarkkaavuus, työmuisti, joustava ajattelu ja toiminnanohjaus heikkenevät. Tulee tuttu ja hallittukin voi tuntua vaikealta.
Kuormitus vie samoja kognitiivisia voimavaroja, tarvitaan uuden tiedon vastaanottamiseen, käsittelemiseen ja muistamiseen. Se voi vaikeuttaa keskittymistä, ohjeiden seuraamista, tehtävän aloittamista, virheiden huomioita ja palautetta mieleen. Kuortunut oppija ei saa olla menettänyt osaamistaan, mutta hän ei juuri siinä hetkessä voi käyttää sitä käyttäen tapaan.
Lyhytkestoinen ja sopivan voimakas kuormitus kuuluu oppimiseen. Uuden harjoittelu vaatii ponnistelua, eikä kaiken tarvitse tuntua helpolta. Ongelmaksi muuttuu silloin, kun vaatimukset toistuvasti ylittävät voimavarat eikä palautumiselle, tuelle tai tehtävän mukauttamiselle jää tilaa tilaa.
Kuormitus syntyy yksilön, tehtävän ja ympäristön välisessä. Sama tehtävä voi olla yhdelle sopivan haastava ja toiselle ylivoimainen. Kuormitukseen vaikuttavat tehtävän vaikeus, työskentelyn kesto, aistiympäristö, sosiaaliset vaatimukset, epävarmuus, aiemmat kokemukset ja oppijan senhetkinen vireystila.
Kuormitusta ei siksi voi arvioida vain katsomalla tehtävää tai vertaamalla oppilasta. Olennaista on nopeasti, kuinka paljon oppijan tulee käyttää voimavarojaan voimavarojaan vastaamiseen ja kuinka hyvinvarat palautuvat.
Ympäristön vaikutuksesta tarkemmin artikkelissa Miksi sama ympäristö ei ole kaikille samanlainen?
Kuormitus voi näkyä levottomuutena, ärtyneisyytenä, voimakkaana reagointina, kiireisenä puheena tai vaikeutena pysyä paikallaan. Toisella oppijalla se näkyy vetäytymisenä, hitautena, katsekontaktin vähenemisenä, puheen niukkenemisena tai tehtävän ääreen jähmettymisenä.
Oppija voi myös alkaa vältellä tehtäviä, pyytää toistuvasti apua, tehdä huolimattomuusvirheitä, unohtaa ohjeita tai menettää aiemmin käyttämänsä strategiat. Koulupäivän ajan itsensä koossa pitävä oppilas saattaa purkaa kuormitusta vasta kotona. Siksi yksittäinen havainto ei aina kerro päivän todellista kuormitusta.
Kuormituksen kasvaessa hermoston painopiste siirtyy oppimisesta selviytymiseen. Huomio suuntautuu uhkiin, ärsykkeisiin tai oman olon hallintaan, jolloin uuden tiedon käsittelyyn jää vähemmän kapasiteettia. Pelkkä lisäponnistelu voi tällöin kasvattaa kuormitusta entisestään.
Oppija voi haluta onnistua ja yrittää jo äärirajoillaan, vaikka hänen toimintansa näyttäisi ulospäin passiiviselta tai vastahakoiselta. Tuen lähtökohdaksi kannattaa ottaa kysymys: mikä tässä tilanteessa vie oppijan voimavarat?
Kuormitus vaikeuttaa huomion suuntaamista ja ylläpitämistä. Oppija voi havaita jokaisen äänen ja liikkeen tai juuttua yhteen yksityiskohtaan niin, että kokonaisuus katoaa. Keskeytyksen jälkeen tehtävään palaaminen voi vaatia paljon tavallista enemmän energiaa.
Työmuistin kuormittuessa suullinen ohje voi kadota ennen kuin oppija ehtii toimia. Monivaiheinen tehtävä voi muuttua epäselväksi, vaikka jokainen vaihe olisi erikseen tuttu. Ohjeiden lyhentäminen, näkyväksi tekeminen ja vaiheittainen eteneminen vähentävät tarpeetonta muistikuormaa.
Kuormituksen vähentäminen ei tarkoita kaiken vaativuuden poistamista. Tavoitteena on poistaa sellaisia esteitä, jotka eivät kuulu opeteltavaan asiaan, ja mitoittaa haaste niin, että oppiminen on mahdollista.
Palautumisessa hermoston kuormitus vähenee ja käytetyt voimavarat täydentyvät. Uni, tauot, ravinto, liike, turvallinen vuorovaikutus ja mahdollisuus olla välillä ilman suoriutumisvaatimuksia tukevat palautumista. Oppimisen kannalta tärkeää ei ole vain harjoittelun määrä vaan myös se, ehtiikö opittu jäsentyä ja vakiintua.
Palautuminen ei aina tarkoitettu täydellisesti toimitomuutta. Jollekin rauhallinen liike, toiselle, yksinolo, luonto taiteellisen mielikuvatava tekeminen auttaa vireystilaa tasaantumaan. Keinot ovat yksilöllisiä.
Kuormittuneessa tilassa oppijan omat säätelykeinot eivät aina ole käytettävissä. Rauhallinen ja ennustatava aikuinen voi auttaa neuvomaan signaalin, vähentämään tämän hetken ja asian mahdollisen seuraavan askeleen.
Lue lisää artikkelista Mitä yhteissäätely tarkoittaa?
Kuormi kannattaa puuttua, kun oppijan toimintakyky, osallistuminen, oppiminen tai hyvinvointi heikkenee toistuvasti. Huolestuttavia merkkejä ovat jatkuvasti väsymys, koulun välttely, voimakkaat purkaukset, vetäytyminen, fyysiset oireet tai se, ei vapaa-aika riittää palautumiseen.
Tuen tarvetta arvioitaessa on välttämätöntä oppijaa ja tilanteita useissa ympäristöissä. Tarvittaessa koulun tukitoimia suunnitellaan yhteistyössä kodin, oppilashuollon ja muiden ammattilaisten kanssa.
Kun kuormitus tulkitaan tiedoksi oppijan ja ympäristön yhteensopivuudesta, päästään syyllistämisestä toimiviin ratkaisuihin. Kaikkea haastetta ei tarvitse poistaa, mutta oppijan ei pidä joutua käyttämään ympäristön osaamista voimavaroista selviytymistä.
Hermoston tilan ja oppimisen yhteydessä käsitellään myös artikkeleissa Miksi vireystilojen tunnistaminen on tärkeää? ja Mitä hermoston säätely tarkoittaa?
haluatko oppia tunnistamaan kuormituksen, vireystilan ja oppimisen välisiä pyrkiä? Tutustu Hermosto, vireys ja oppiminen -koulutukseen .
Artikkelin on kirjoittanut Heidi Tapaninaho, Neuromielen perustaja ja kehittäjä, kasvatustieteen maisteri, erityispedagogiikkaasiantuntija ja psykiatrinen sairaanhoitaja.
Kategoriat: : Hermosto ja säätely