Miten aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden haasteet näkyvät koulussa?
Neuromieli 
Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden haasteet voivat näkyä keskittymisessä, aloittamisessa, liikkeessä ja säätelyssä. Lue, miten tukea rakennetaan.
Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden haasteet eivät kerro siitä, ettei oppilas haluaisi oppia. Ne vaikuttavat siihen, miten huomio suuntautuu, toiminta käynnistyy, vireystila säätyy ja tehtävä pysyy mielessä. Koulussa haasteet voivat näkyä hyvin eri tavoin – myös hiljaisena kuormittumisena, jota ei helposti huomata.
Miten aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden haasteet näkyvät koulussa?
Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden haasteet voivat näkyä keskittymisen vaihteluna, tehtävien aloittamisen ja loppuun saattamisen vaikeutena, levottomuutena, impulsiivisuutena tai tavallista suurempana tuen tarpeena siirtymissä. Oppilas voi myös vetäytyä, haaveilla tai käyttää paljon voimavaroja pitääkseen toimintansa ulospäin hallittuna. Näkyvä käyttäytyminen vaihtelee tilanteen, kiinnostuksen, kuormituksen ja ympäristön mukaan.
ADHD on yksi mahdollinen taustatekijä, mutta samanlaisia piirteitä voivat aiheuttaa esimerkiksi oppimisvaikeudet, stressi, univaje, aistikuormitus, ahdistuneisuus tai epäselvät tehtävävaatimukset. Yksittäisistä kouluhavainnoista ei siksi voida tehdä diagnoosia. Tukea voidaan kuitenkin tarjota heti, kun tarve havaitaan.
Mitä tarkkaavuus oikeastaan tarkoittaa?
Tarkkaavuus ei ole yksi yhtenäinen kyky. Oppimistilanteessa tarvitaan kykyä suunnata huomio olennaiseen, ylläpitää sitä riittävän pitkään, siirtää se joustavasti uuteen kohteeseen ja palata tehtävään keskeytyksen jälkeen. Lisäksi oppijan täytyy pystyä jättämään osa ympäristön ärsykkeistä taka-alalle.
Tarkkaavuuden säätely voi olla epätasaista. Oppilas saattaa keskittyä kiinnostavaan toimintaan pitkäksi aikaa mutta menettää otteen hitaassa, toistuvassa tai epäselvässä tehtävässä. Tämä vaihtelu ei osoita, että hän pystyisi halutessaan keskittymään samalla tavalla kaikkeen. Tehtävät asettavat tarkkaavuudelle erilaisia vaatimuksia.
Miten tarkkaavuuden haasteet voivat näkyä oppitunnilla?
- ohjeen alku tai loppu jää kuulematta
- oppilas aloittaa ennen kuin koko ohje on annettu
- huomio siirtyy ääniin, liikkeeseen tai muiden toimintaan
- tehtävän tavoite tai seuraava vaihe katoaa mielestä
- työskentely keskeytyy usein eikä käynnisty uudelleen ilman tukea
- huolimattomuusvirheitä tulee, vaikka asia olisi hallussa
- pitkän tehtävän olennaiset kohdat hukkuvat yksityiskohtiin
- oppilas näyttää kuuntelevan mutta ei pysty palauttamaan ohjetta mieleen
- kiinnostavaan toimintaan uppoutumisesta on vaikea siirtyä eteenpäin.
Miten aktiivisuuden säätelyn haasteet näkyvät?
Aktiivisuus voi olla ulospäin vilkasta: liikkumista, puhumista, tavaroiden käsittelyä tai nopeaa reagointia. Liike voi auttaa oppilasta ylläpitämään sopivaa vireystilaa ja keskittymään, vaikka se näyttäisi ympäristön silmissä levottomuudelta.
Toisinaan aktiivisuuden säätelyn haaste näkyy päinvastoin käynnistymisen hitautena, vetäytymisenä tai vaikeutena saada riittävästi vireyttä tehtävään. Oppilas voi tarvita liikettä, vuorovaikutusta tai konkreettisen aloitusvihjeen päästäkseen työskentelyyn mukaan.
Miten impulsiivisuus voi vaikuttaa koulupäivään?
Impulsiivisuus voi näkyä vastaamisena ennen kysymyksen loppua, toisten keskeyttämisenä, nopeina valintoina tai vaikeutena odottaa omaa vuoroa. Sosiaalisissa tilanteissa oppilas voi toimia ennen kuin ehtii arvioida teon seurauksia ja katua tapahtunutta heti jälkeenpäin.
Impulsiivinen teko ei automaattisesti tarkoita piittaamattomuutta. Oppilas tarvitsee harjoittelua, ennakointia ja turvallisia tapoja pysähtyä. Häpeään tai julkiseen nuhteluun perustuva reagointi voi lisätä kuormitusta ja heikentää kykyä käyttää jo opittuja taitoja.
Miksi haasteet vaihtelevat eri tilanteissa?
Tarkkaavuuden ja aktiivisuuden säätelyyn vaikuttavat tehtävän kiinnostavuus, selkeys, uutuus, palaute, vireystila, aistiympäristö ja käytettävissä oleva tuki. Lyhyt, konkreettinen ja välittömän palautteen tarjoava tehtävä voi sujua hyvin, kun taas pitkä ja itsenäisesti jäsennettävä työ kuormittaa enemmän.
Vaihtelu ei tee haasteesta epäaitoa. Se kertoo siitä, että ympäristö joko tukee tai kuormittaa säätelyä. Lue lisää artikkelista Miten kuormitus vaikuttaa oppimiseen?
Miten toiminnanohjaus liittyy tarkkaavaisuuteen?
Tarkkaavuuden lisäksi oppiminen vaatii toiminnanohjausta: tehtävän aloittamista, työvaiheiden suunnittelua, tavoitteen pitämistä mielessä ja työn loppuun saattamista. Oppilas voi ymmärtää opetettavan asian mutta jäädä jumiin siihen, miten työ pitäisi käynnistää tai järjestää.
Toiminnanohjausta käsitellään tarkemmin artikkelissa Mitä toiminnanohjaus tarkoittaa oppimisessa?
Miten oppilasta voidaan tukea oppitunnilla?
Toimiva tuki vähentää tarpeetonta säätelykuormaa ja tekee tavoitteen, ajan ja työvaiheet näkyviksi. Tukea kannattaa rakentaa ennakoivasti eikä vasta sen jälkeen, kun oppilas on jo kuormittunut.
Käytännöllisiä tukikeinoja
- anna lyhyt ja konkreettinen ohje yksi vaihe kerrallaan
- kirjoita tai kuvita työvaiheet näkyville
- osoita selkeästi, mistä tehtävä aloitetaan
- pilko pitkä työ pieniksi välitavoitteiksi
- käytä ajastinta ja näkyvää aikataulua ajan hahmottamisen tukena
- salli tarkoituksenmukainen liike ja käsillä tekeminen
- mahdollista rauhallisempi työskentelypaikka
- anna nopeaa, täsmällistä ja kannustavaa palautetta
- ennakoi siirtymät ja muutokset
- tarjoa vaihtoehtoisia tapoja osallistua ja osoittaa osaamista.
Pitääkö oppilaan istua paikallaan voidakseen keskittyä?
Ei aina. Joillekin oppilaille pieni liike auttaa ylläpitämään vireystilaa ja suuntaamaan tarkkaavuutta. Liike voi tarkoittaa seisomista, joustavaa istumapaikkaa, käsissä pidettävää välinettä, lyhyttä liikkumistaukoa tai mahdollisuutta vaihtaa asentoa.
Olennaista on arvioida, tukeeko liike oppilaan ja ryhmän työskentelyä. Tavoitteena ei ole poistaa kaikkea liikettä vaan löytää turvallisia ja ennakoitavia tapoja käyttää sitä säätelyn tukena.
Miten arvioinnissa voidaan huomioida tarkkaavuuden haasteet?
Arvioinnin tulee kohdistua opetussuunnitelman mukaiseen osaamiseen, ei oppilaan kykyyn sietää häiriöitä, muistaa pitkiä ohjeita tai työskennellä yhdellä tietyllä tavalla. Rauhallinen tila, tehtävien pilkkominen, lisäaika ja vaihtoehtoiset vastaustavat voivat auttaa tekemään osaamisen näkyväksi.
Myös osallistumista on tarkasteltava monipuolisesti. Lue lisää artikkelista Miten tuntiaktiivisuutta voidaan arvioida oikeudenmukaisesti?
Miten oppilaan vahvuudet voidaan huomata?
Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden erityispiirteisiin voi liittyä uteliaisuutta, luovuutta, nopeaa oivaltamista, innostumista, rohkeutta kokeilla ja kykyä syventyä kiinnostavaan aiheeseen. Vahvuudet eivät poista tuen tarvetta, mutta niiden tunnistaminen suojaa oppilaan minäkuvaa ja auttaa rakentamaan toimivia oppimisreittejä.
Kysy oppilaalta, milloin keskittyminen on helpompaa, mikä auttaa aloittamaan ja millaisessa ympäristössä hän pystyy työskentelemään. Oppilas on tärkeä tiedonlähde omasta säätelystään.
Milloin haasteita kannattaa selvittää tarkemmin?
Tarkempi selvittely on aiheellista, jos haasteet ovat pitkäkestoisia, näkyvät useissa tilanteissa ja vaikeuttavat selvästi oppimista, ihmissuhteita tai hyvinvointia. Arvioinnissa tarkastellaan kokonaisuutta: oppimista, kehitystä, terveydentilaa, kuormitusta, ympäristöä ja jo kokeiltujen tukitoimien vaikutusta.
Diagnoosin mahdollisuutta arvioivat siihen koulutetut terveydenhuollon ammattilaiset. Pedagoginen tuki ei kuitenkaan saa jäädä odottamaan tutkimusten tai diagnoosin valmistumista.
Ymmärrys muuttaa tulkintaa ja tuki mahdollistaa oppimisen
Kun aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden haasteita tarkastellaan säätelyn ja ympäristön yhteensopivuuden näkökulmasta, oppilasta ei määritellä laiskaksi, häiritseväksi tai välinpitämättömäksi. Huomio siirtyy siihen, millainen rakenne, ympäristö ja vuorovaikutus auttavat häntä käyttämään osaamistaan.
Haluatko vahvistaa kouluyhteisön ymmärrystä neurokirjosta ja käytännön tukikeinoista? Tutustu Neurokirjo koulussa -koulutukseen.
Artikkelin on kirjoittanut Heidi Tapaninaho, Neuromielen perustaja ja kehittäjä, kasvatustieteen maisteri, erityispedagogiikan asiantuntija ja psykiatrinen sairaanhoitaja.
Kategoriat: : Koulu ja oppiminen
